heikkimannikko111

Molotov-Ribbentrop-Sopimuksen tausta (osa 3)

  • Kuva 1, Hitler saapuu Itävaltaan, Kuvateksti artikkelin lopussa
    Kuva 1, Hitler saapuu Itävaltaan, Kuvateksti artikkelin lopussa
  • Kuva 2, Espanjan sodan muistomerkki Madririn lähellä, Kuvateksti artikkelin lopussa.
    Kuva 2, Espanjan sodan muistomerkki Madririn lähellä, Kuvateksti artikkelin lopussa.

Sota kypsyi kapitalistisen maailman sisällä Molotov-Ribbentrop-sopimuksen tausta (osa 3)

Elokuussa 23.8.2019 tulee täyteen 80 vuotta Neuvostoliiton ja Hitler-Saksan 23.8.1939 solmiman hyökkäämättömyyssopimuksen eli ns. Molotov-Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittamisesta. Niissä kapitalistipiireissä, joiden tavoitteena oli ohjata Saksa hyökkäämään Neuvostoliittoon ja jotka tämän vuoksi jarruttivat Hitlerin vastaisen yhteisrintaman muodostamista, sopimus herätti suurta raivoa. Neuvostoliitto teki vuosina 1933-1939 suuren diplomaattisen työn luodakseen Hitler-Saksan vastaisen liiton toisen maailmansodan ehkäisemiseksi. Silloiset Englannin, Ranskan sekä muiden länsimaiden, mm. Puolan ja Suomen, hallitukset olivat kuitenkin uskomattoman sokeita sekä kykenemättömiä näkemään, mihin Hitler-Saksa suuntasi maailman kehitystä. Julkisessa propagandassa kaikki tapahtumaan liittyvät asiat on käännetty päälaelleen. Neuvostoliitto yritetään leimata yhdessä Hitlerin ohella sodan aloittajaksi. Maailmansota kypsyi kuitenkin kapitalistien suunnitelmissa maailman uudelleenjakamiseksi ottamalla samanaikaisesti näiden suunnitelmien välikappaleeksi ja hyökkäyksen kohteeksi Neuvostoliiton, jolla ei ollut mitään yhteistä sodan synnyttäneiden kapitalistivaltojen sisäisten ristiriitojen kanssa. Tätä asiaa sekä sen merkitystä ymmärretään tänäänkin hyvin huonosti. Siksi  paneuduin tähän kysymykseen moniosaisessa artikkelisarjassani. Kkaksi ensimmäistä osaa on julkaistu ja aiemmin täällä US-blogissa.

Saksan joukot ylittävät Reinin

 Saksa siirsi talouttaan sodan kannalle ja vahvisti asevoimiaan. Siksi heidän oli välttämätöntä ryhtyä toimiin, joilla poistettaisiin kaikki Versailles’n sopimuksen Saksan varustautumiselle asettamat rajoitukset. Ranskalaiset diplomaatit eri puolilla maailmaa panivat merkille hitleriläisten kiristyneen kielenkäytön. Versailles’n sopimukseen perustuva Locarnon sopimus kielsi Saksaa pitämästä asevoimia Reinin vasemmalla rannalla ja 50 km kaistalla joen oikealla rannalla. Hitleriläiset koettelivat länsivaltojen sietokykyä lähettämällä joukkojaan 7.3.1936 Reinin demilitarisoidulle vyöhykkeelle. Ranska olisi voinut vaatia toimia Kansainliitolta ja olisi siellä saanut Neuvostoliiton tuen. Useat Euroopan valtiot ilmoittivat tuestaan Ranskalle. Tässähän ratkaistiin kysymystä Euroopan tulevasta suunnasta.

Ranskan hallitsevat piirit pitivät kovia puheita, mutta horjuivat, eivätkä ryhtyneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Ranskan taantumus halusikin vain sopia Saksan kanssa. Englannin hallituksen ulkopoliittinen komitea ilmaisi halunsa uudistaa Locarnon sopimus, jossa ei huomioitaisi Reinin vyöhykkeen demilitarisointia koskevaa kohtaa. Tutkittiin myös mahdollisuutta palauttaa Saksalle sen entiset siirtomaat. Neuvostohallitus ilmaisi valmiutensa ryhtyä tehokkaisiin Saksan vastaisiin toimiin. Englannin toimien tuloksena Kansainliitto rajoittui vain toteamaan Saksan rikkoneen olemassa olevia sopimuksia. Englanti halusi rajoittaa sotilaallisia sitoumuksiaan siten, että ne koskevat vain Locarnon valtioita Ranskaa ja Belgiaa. Tämä oli selkeä osoitus siitä, että Ranska ja Englanti olivat valmiit jättämään Itä- ja Keski-Euroopan pienet valtiot Saksan armoille.

USA, Englanti ja Ranska fasistien apuna Espanjaa vastaan

Heinäkuussa 1936 alkoi Francon organisoima fasistien kapina Espanjassa tasavaltaa vastaan välittömästi sen jälkeen, kun kansanrintamapuolueet olivat saaneet 16.2.1936 pidetyissä vaaleissa vaalivoiton. Italia ja Saksa lähettivät Francon tueksi aseita ja joukkoja, koska fasistit olivat tyytymättömiä fasismin vastaisen liikkeen voimistumisesta ja pelkäsivät kehityksen leviävän Espanjasta muuallekin Eurooppaan. Francon avulla he halusivat varmistaa, että Espanja Euroopassa tukee heidän politiikkaansa. Sotatarvikelähetykset kulkivat koko ajan Saksasta ja Italiasta Espanjan kapinallisille. Englannin konservatiivit asettuivat Francolaisten puolelle. Ranskan ”sosialistipääministeri” Leon Blum sulki Ranskan ja Espanjan välisen rajan ja kielsi avun toimittamisen tasavallan avuksi. USA ulotti pikaisesti ns. puolueettomuuslainsäädännön koskemaan myös Espanjaa. USA:n harjoittama ”puolueettomuuspolitiikka” esti tasavaltalaisia ostamasta aseita myös sieltä ja oli tuki fasisteille. Toisaalta USA:n yritykset toimittivat runsaasti luotolla aseita ja muuta materiaalia Francon kapinallisille. Ainoastaan Neuvostoliitto tuki suurin materiaalitoimituksin tasavaltaa.

Maailmassa syntyi laaja fasismin vastainen rintama, joka lähetti vapaa- ehtoisia tasavaltalaisten tueksi. Elokuussa 1936 Englannin ja Ranskan toimesta muodostettiin 27 Euroopan valtion ns. Espanjan asioihin ”puuttumattomuuskomitea”. Ranskan hallituksen toimesta komiteaan työhön vedettiin mukaan myös Neuvostoliitto, joka piti lähtökohtanaan, että ilman ulkoista puuttumista Espanjan kansa kykenee torjumaan fasistien hyökkäyksen. Osoittautui kuitenkin, että Saksa ja Italia toimittivat asekuljetuksia kapinallisille. Tämän johdosta Neuvostoliitto esitti komiteassa 7.10.1936 varoituksen. Tästä huolimatta asekuljetukset eivät päättyneet. Siksi Neuvostoliitto esitti uuden asiakirjan 28.10.1936, jossa se ilmoitti, että puuttumattomuussopimus ei sido sitä enempää kuin muitakaan valtioita. Kun fasistit sitten 7.11.1936 aloittivat hyökkäyksen Madridiin, Neuvostoliiton panssarien ja lentokoneiden tuella tasavaltalaiset pysäyttivät fasistien hyökkäyksen. Silloin tasavaltalaisten puolella taisteli 25000 vapaaehtoista ja fasistien tavoite pikaisesta voitosta osoittautui ennen aikaiseksi.

Antikomintern-sopimus tähtäsi uuteen maailmanjakoon

Fasistien interventio Espanjaan nopeutti hyökkääjien rintaman muodostumista. Saksan ja Italian keskinäinen sopimus allekirjoitettiin 25.10.1936. Syntyi Berliinin-Rooman akseli. Göring saapui 23.1.1937 Italiaan. Keskusteluissaan Mussoliinin kanssa hän totesi, että heidän suunnitelmansa tulee naamioida antibolševismilla. ”Englannissa konservatiivit pelkäävät eniten bolševismia ja tätä on helppo käyttää poliittisiin tarkoituksiin.” Mussolinin ja Hitlerin tavatessa Münchenissä syyskuussa 1937 Mussoliini suostui siihen, että Saksa saa Itävallan, vaikka Italialla oli ollut omia suunnitelmia Itävallan osalta. Alusta saakka Saksa suunnitteli Japanista tärkeintä liittolaista Neuvostoliittoa ja länsimaita vastaan. Neuvottelut Saksan ja Japanin välillä alkoivat jo v. 1935. Sopimus viivästyi, koska he pelkäsivät länsimaiden reaktioita. Sopimus Japanin ja Saksan välillä allekirjoitettiin 25.11.1936.

Salatakseen sopimuksen todellisen tarkoituksen nimitettiin sitä hitleriläisten toivomuksesta ”antikomintern-sopimukseksi”. Tulevaa sotaa ajatellen se laski perustan Saksan ja Japanin liitolle. Sopimukseen liittyi salainen pöytäkirja, jossa todettiin, että ”toisen osapuolen joutuessa selkkaukseen Neuvostoliiton kanssa, tulevat osapuolet viipymättä pohtimaan toimia yhteisten etujen puolustamiseksi.” Sopimuksen allekirjoituspäivänä Japanin ulkoministeri Arita totesi: ”NeuvostoVenäjän on käsitettävä, että se joutuu kohtaamaan Saksan ja Japanin”. Tiedottaessaan Hitlerille Japanin kanssa käydyistä neuvotteluista Himler sanoi 31.1.1937, että ”Heidän valmistelemiensa toimenpiteiden tarkoituksena on Venäjän jakaminen, minkä tulee alkaa Kaukasiasta ja Ukrainasta.

Kahdenkeskinen Italian ja Japanin sopimus allekirjoitettiin heti antikomintern-sopimuksen jälkeen 2.12.1936 ja 6.11.1937 Italia liittyi antikomintern-sopimukseen. Italia tähyili ennen kaikkea Ranskan Ja Englannin afrikkalaisia siirtomaita. Tämä osoitti, että tämä kolmen agressorin liitto ei ollut suunnattu ainoastaan Neuvostoliittoa vastaan, vaan se tavoitteli uutta maailmanjakoa.

USA, Englanti ja Ranska luovuttivat Espanjan fasisteille

Englannin jatkuva pyrkimys sopimukseen Saksan kanssa johti siihen, että huolimatta Saksan ja Italian interventiosta Espanjaan, he eivät halunneet torjua ”Neljän vallan yhteistyötä” (huom! ”Neljän vallan sopimus 15.7.1933). Huhti-toukokuussa 1937 astui voimaan puuttumattomuuskomitean suunnitelma Espanjan maa- ja merirajojen valvonnasta. Heti tämän jälkeen Saksan ja Italian edustajat julistivat kahden tasavaltalaisten lentokoneen pommittaneen saksalaisten panssarilaivaa ”Deutschlandia”. Tällä verukkeella ne irtaantuivat puolueettomuuskomiteasta ja voimistivat asetoimituksia francolaisille. Tämä ei sopinut Englannin laskelmiin, joka edelleen pyrki sopimukseen Hitlerin ja Mussoliinin kanssa. Englanti onnistui houkuttelemaan heidät takaisin komiteaan. Tämän jälkeen Englanti teki komiteassa esityksen, että kumpikin osapuoli suostuisi kotiuttamaan yhtä suuren joukon vapaa-ehtoisia taistelijoita Espanjasta. Fasisteilla ei ollut aikomustakaan kotiuttaa joukkojaan. He tekivät komiteassa puolestaan esityksen, että tasavaltalaiset ja kapinalliset tunnustettaisiin sodan osapuoliksi ja suotaisiin sotiville osapuolille oikeus kaapata avomerellä minkä hyvänsä maan sotatarvikkeita kuljettavat alukset. Tämä esitys merkitsi kapinallisten tunnustamista ja tasavaltalaisten saattamista Saksan ja Italian avulla merisaartoon.

Päästäkseen sopimukseen fasistidiktaattorien kanssa, Englanti suostui hyväksymään nämä heidän esityksensä sillä varauksella, että sopimus astuu voimaan, kun ulkomaalaisten kotiuttamisessa on saavutettu ”olennaista edistystä”. Komiteassa alkoi kiivas väittely siitä, mitä pidetään ”olennaisena kotiuttamisena”. Samaan aikaan Espanjan rajoilla ei ollut minkäänlaista valvontaa ja fasistivaltiot toimittivat Francolle valtavaa apua. Kapinalliset siirtyivät v. 1938 alussa hyökkäykseen ja murtautuivat Valensian pohjoispuolella Välimerelle. Tasavaltalaisten alue katkaistiin kahtia. Samaan aikaan Chamberlain saapui vierailulle Roomaan ja allekirjoitti 16.4.1938 Mussoliinin kanssa yhteistyösopimuksen. Tässä Francolle myönnettiin sotivan osapuolen oikeudet ja Englanti tunnusti Italian suorittaman Etiopian valtauksen. Ranska noudatti täysin Englannin linjaa. Englanti ja Ranska tunnustivat Francon hallituksen ja katkaisivat suhteensa Espanjan tasavaltaan. Tämän johdosta Neuvostoliitto kutsui 1.3.1938 edustajansa pois puuttumattomuuskomiteasta. Maaliskuun loppuun tultaessa fasistit saivat haltuunsa koko Espanjan.

Fasistien voitto Espanjassa huononsi ratkaisevasti Euroopan tilanteen. Englannin haaveet pitää Espanja valvonnassaan osoittautuivat kuvitelmiksi. Englannin asemia Välimerellä oli heikennetty ratkaisevasti. Myös Espanja liittyi antikomintern-sopimukseen. Ranska ympäröitiin nyt fasistivaltojen taholta kolmelta suunnalta. Saksan ja Italian asemat vahvistuivat. Tämä oli seurausta Englannin ja Ranskan Fasisteja suosivasta politiikasta.

Itävalta oli Hitleriläisten ensimmäinen uhri

Japanilaiset alkoivat tunkeutua Keski-Kiinaan heinäkuussa 1937. Tämä osuu ajallisesti yhteen sen kanssa, kun Hitler alkoi valmistelemaan Itävallan valtausta (Anschluss). Hitleriläiset pakottivat Itävallan hallituksen 11.7.1936 sopimukseen, jossa se lupautuu sopimaan ulkopolitiikastaan Saksan kanssa. Jo silloin Neuvostoliiton Wienin lähettiläs totesi, että ”tämä sopimus muodostuu Anschlussin välikappaleeksi. Vuotta myöhemmin 24.5.1937 Saksan sotaministeri Blomberg vahvisti ohjeet Itävallan valtaamiseksi (OTTO suunnitelma). Yleisesikunnalle pitämässään puheessa 5.11.1937 Hitler korosti, että Saksan päämäärien saavuttamiseksi Ensimmäinen tehtävä on Itävallan ja Tšekkoslovakian valtaaminen. Tulee muistaa, että Itävallan liittäminen Saksaan oli kielletty Versailles’n sopimuksessa. Neuvostohallitus tiesi, että tämän johdosta myös Neuvostoliitto joutuisi vaaraan. Itävallasta Hitleriläiset saisivat sillanpää-aseman tunkeutumiselle Kaakkois-Eurooppaan ja Tšekkoslovakia joutuisi Saksan saartamaksi kolmelta suunnalta. Silloin neuvostohallitus vaati tilanteen johdosta Euroopan rauhantahtoisten maiden nopeita ja yhteisiä toimia.

Englanti, Ranska ja USA pettävät myös Itävallan

 Toukokuun lopulla 1937 Englannin pääministeriksi nousi Neville Chamberlain, Neuvostoliiton vastustaja, konservatiivi ja ”Clivedenin klikin päämies”. Hänen johtamansa piirit pyrkivät Hitlerin avulla tuhoamaan Neuvostoliiton. Chamberlain piti lähtökohtanaan ”neljän vallan sopimusta” sekä mahdollista Englannin ja Saksan kahdenkeskistä sopimusta vaikutuspiirien jaosta. Chamberlainin ja Clivedeniläisten ulkopoliittinen linja ilmaistiin aatetoverin Hendersonin muistiossa (-37) seuraavasti: ”Jos Saksa ei uhkaa Lännen etuja, Englanti voi suostua Anschlussiin sekä Saksan taloudelliseen ja poliittiseen herruuteen Euroopassa.

Englannin edustaja lordi Halifax keskusteli Hitlerin kanssa 19.11.1937. Halifax ilmaisi, että mikäli päästään sopimukseen, jossa Saksa sitoutuu kunnioittamaan Britannian imperiumin eheyttä, Englannin hallitus on valmis antamaan Saksalle vapaat kädet Itä-Euroopassa edellyttäen, että Saksa ryhtyy laajennushankkeisiin rauhanomaisin keinoin ja sopii toimistaan Englannin kanssa. Halifax sanoi tämän koskevan Saksan Itävaltaa, Tšekkoslovakiaa ja Danzikia koskevia sopimuksia (katso edellä kohta ”Clivedenin klikki”). Hitleriläiset panivat merkille Englannin ja Ranskan myöntyvyyden. Helmikuussa 1938 Englanti ja Ranska antoivat lopullisesti hyväksymisensä Anschlussille. USA ei myöskään missään vaiheessa ilmaissut huolestumistaan Saksan toimien johdosta. Siellä oltiin täysin tietoisia Saksan suunnitelmista. USA:ssa myös kuviteltiin, että Saksa ei lähde sotimaan Ranskaa ja Englantia vastaan ennen kuin on lyönyt perivihollisensa Neuvostoliiton.

Vain Neuvostoliitto vastusti Itävallan luovuttamista Hitlerille

Hitlerin joukot marssivat 12.3.1938 yöllä Itävaltaan. USA, Englanti ja Ranska eivät tehneet mitään Itävallan puolustamiseksi. Näiden maiden kansalaispiireissä tapahtuma herätti suurta hämminkiä. Se osoitti tavalliselle ihmiselle, miten heidän omat hallituksensa olivat luovuttaneet Itävallan fasisteille ja miten harjoitettu politiikka oli ajautunut karille. Myös Kansainliitto vaikeni. Vain Neuvostoliitto ilmoitti edelleenkin olevansa valmis osallistumaan kaikkiin kollektiivisiin toimiin fasistista agressoria vastaan. Samalla Neuvostoliitto paljasti sen politiikan, joka antoi Hitlerille mahdollisuuden Itävallan kaappaamiseen. Silloin Pravda kirjoitti, että länsimaiden myönnytykset Hitlerille ovat osoittautuneet sodanlietsojien auttamiseksi. Länsimaiden politiikan suunnan olivat sanelleet ainoastaan tavoite Hitlerin kanssa yhteisestä Neuvostoliiton vastaisesta liitosta. Itävallan valtaus muutti Euroopan tilanteen, lähensi maailmansodan alkamista ja antoi Hitleriläisille hallitsevan aseman Euroopassa.

Heikki Männikkö

Lähdekirjallisuus:

Marsalkka Žukovin muistelmat: WSOY, Porvoo 1970
Grigori Deborin: 30 vuotta suuresta voitosta, Edistys 1975
Ivan Maiski: Kuka auttoi Hitleriä, Edistys Moskova-Petroskoi
Vilnis Sipols, Mihail Harlamov: Toisen maailmansodan aattona, Novosti (APN) Moskova
Pekka Visuri: Saksan kenraali Suomen päämajassa, Docendo Oy 2017
A.J.P.Taylor: Toisen maailmansodan synty, Kirjayhtymä 1962

 

Kuvateksti 1 kuvaan 1.


Maaliskuussa 1938 Hitler saapuu Wieniin. Hymy on herkässä ja innokkaat kädet tervehtivät Hitleriä ja hänen seuruettaan. Tämä kävi mahdolliseksi USA:n, Englannin ja Ranskan suosiollisella myötävaikutuksella. Runsas viisi vuotta tämän jälkeen hymyt olivat jo kaikilla hyytyneet.

Kuvateksti 2 kuvaan 2.


Kansainvälinen työväenliike auttoi Espanjan tasavaltaa fasismin vastaisessa sodassa. Ranskasta, Puolasta, Italiasta, Saksasta, Britanniasta ja Belgiasta kansainvälisiin prikaateihin osallistui 20407 taistelijaa. Heistä 2551 kaatui tai haavoittui. Suomalaisia (Kanadasta, Suomesta, Yhdysvallois- ta ja Neuvostoliitosta) taisteli Espanjan tasavallan puolesta 225. Heistä kaatui 67. Manner-Suomesta matkaan lähti 73 taistelijaa ja heistä palasi kotiin 17. Eri puolilla maailmaa Espanjaa puolustaneille on pystytetty muistomerkkejä. Suomeen sellaista ei ole saatu. Tämä kansainvälisen prikaatin muistomerkki rakennettiin Jarama-taisteluun vuonna 1937 osallistuneiden muistoksi. Se sijaitsee N832: n risteyksessä Argan- dan ja Morata de Tajunan välillä n. 25 kilometriä Madridista kaakkoon (Wikipedia).

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Miksi Neuvostoliitto jäi "vapauttamiinsa " maihin totalitarismiaan harjoittamaan, eikä poistunut niistä?

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Mikään ei ole muuttunut Venäjällä natopelko jo silloin.

Käyttäjän heikkimannikko111 kuva
Heikki Männikkö

hyvä Keijo. Venjän natopelko on aivan tervettä pelkoa, eikä ole ollenkaan aiheetonta. Naton työntyminen Venäjän rajoihin osoittaa tämän.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #7

Venäjän NATO-pelko on raivoa siitä, että se ei voi työntyä enää länteen sen nyt NATO-naapureiden kustannuksella. Se tietää ihan varmasti sen, että NATO ei tule hyökkäämään Venäjälle.

Käyttäjän heikkimannikko111 kuva
Heikki Männikkö

Eipähän jäänyt. Jäi vain itiseen Saksaan, josta oli liittoutuneiden kanssa sopimus. Sinun Jori Tulee tarkemmin tutkia asiat.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Ja Männikkö unohti ketterästi Baltian maat johon NL jäi miehittäjäksi yli 40 vuodeksi liittäen ne itseensä. Vuonna 1991 maat vapatuivat neuvostovallasta, kun NL hajosi ja itsenäistyivät uudelleen.

Sitä satua on sitten turha kertoa, että "vapaaehtoisesti liittyivät neuvostokansojen perheeseen"

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Eikö tästä kominternin sotapropagandasta pääse ikinä eroon !?

Käyttäjän heikkimannikko111 kuva
Heikki Männikkö

Hyvä Jari. Ei siitä pääse eroon niin pitkään, kuin tämä maailma, jossa käydään taistelua raaka-aine ym. resursseista, on olemassa. Sehän se on syy siihen että nato työntyy kiinni Venäjään. Tämä aihe keskusteluissa on olemassa ilman minuakin objektiivisesti tuossa ympärillämme.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

NATO ei edelleenkään työnny yhtään mihinkään, vaan siihen liittyvät maat ihan vapaaehtoisesti ja hakuprosessin kautta.

Sen sijaan Venäjän on työntynyt kahden natottomaan maan sisälle asti, tämä ei Männikköä tunnu liikuttavan, rajat eivät ole pidätelleet isovenäläistä valloitushalua. Juuri tämän vuoksi Baltian maat ovat NATO:ssa. "Ei koskaan enää venäläisvaltaa uudestaan."

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Lähteinä vain venäläisiä opuksia ja russofiili Pekka Visurin kirja. Sillä lailla.

Käyttäjän heikkimannikko111 kuva
Heikki Männikkö

Ei se nyt lähteistä ole kiinni mikä on totta, vaan siitä miten asiat ovat tapahtuneet. Tarkista niistä omista lähteistäsi miten asiat ovat.

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Paljon sanoja ja vähän asiaa: voisi ilmoittaa asiattomaksi viestiksi.

Käyttäjän heikkimannikko111 kuva
Heikki Männikkö

Kuten juttuni ingressissä totesin, tarkoitukseni on kerrata syyt siihen, miten Molotov-Ribbentrop-sopimus syntyi. Se on se yksi asia, jonka yritän sanoa ja vähemmillä sanoilla en kykene sitä sanomaan. Näin ne asiat kuitenkin tapahtuivat.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Noin ne eivät nimenomaan tapahtuneet.

Toimituksen poiminnat