Molotov-Ribbentrop-sopimuksen taustaa (osa 1)
Sota kypsyi kapitalistisen maailman sisällä
Molotov-Ribbentrop-sopimuksen tausta (osa 1)
Syksyllä tulee 80 vuotta siitä kun Neuvostoliitto ja Hitler-Saksa 23.8.1939 allekirjoittivat hyökkäämättömyyssopimuksen eli ns. Molotov-Ribbentrop-sopimuksen. Niissä kapitalistipiireissä, joiden tavoitteena oli ohjata Saksa hyökkäämään Neuvostoliittoon ja jotka tämän vuoksi jarruttivat Hitlerin vastaisen yhteisrintaman muodostamista, sopimus herätti suurta raivoa. Neuvostoliitto teki vuosina 1933-1939 suuren diplomaattisen työn luodakseen Hitler-Saksan vastaisen liiton toisen maailmansodan ehkäisemiseksi. Silloiset Englannin, Ranskan sekä muiden länsimaiden hallitukset olivat kuitenkin uskomattoman sokeita sekä kykenemättömiä näkemään, mihin Hitler-Saksa suuntasi maailman kehitystä. Länsivallat kiistelivät maailman taloudellisten resurssien uudelleenjaosta yrittäen samanaikaisesti ohjata Saksan laajentumishaluja itään tuhotakseen Neuvostoliiton ja välttyäkseen Hitlerin fasistijoukkojen hyökkäykseltä omalle maaperälleen. Ne kieltäytyivät kaikissa yhteyksissä sitovasta Saksan vastaisesta liitosta Neuvostoliiton kanssa. Myöhemmin ne ovat vääristelleet historiaa ja pimittävät ihmisiltä totuuden neuvotteluista, joita Neuvostoliiton esityksestä käytiin Saksan vastaisen liiton muodostamiseksi. Julkisessa propagandassa kaikki tapahtumaan liittyvät asiat on käännetty päälaelleen. Neuvostoliitto yritetään leimata yhdessä Hitlerin ohella sodan aloittajaksi. Maailmansota kypsyi kuitenkin kapitalistien suunnitelmissa maailman uudelleenjakamiseksi ottamalla samanaikaisesti hyökkäyksen kohteeksi Neuvostoliitto, jolla ei ollut mitään yhteistä kapitalistivaltojen sisäisten ristiriitojen kanssa. Tätä asiaa sekä sen merkitystä ymmärretään tänäänkin hyvin huonosti. Siksi allekirjoittanut paneutui parin viime vuoden aikana tähän kysymykseen moniosaisessa artikkelisarjassa. Koska oli ennakoitavissa, että em. sopimuksen vuosipäivänä tämä asia nousee korostetusti jälleen esiin julkisuudessa, ajatukseni oli julkaista nämä kirjoitukset eri foorumeilla.
Neuvostoliitto ei ollut täysin valmistautumaton
Vallankumouksen jälkeen Neuvostoliitto ehti toteuttaa sähköistämisohjelman sekä kaksi viisivuotissuunnitelmaa. Kolmatta viisivuotista (1938-1942) ei ehditty loppuun maan joutuessa hyökkäyksen kohteeksi. Aivan valmistautumattomana sotaan ei jouduttu. Maatalouden kollektivisointi oli suoritettu loppuun. Kolhoosit ja sovhoosit kykenivät turvaamaan elintarvikehuollon. Vuonna 1940 teollisuustuotanto ylitti vallankumousta edeltäneen tason 8,5-kertaisesti ja kansantulo 5,4-kertaisesti.
Imperialistit aloittivat uuden sodan valmistelun, kun ensimmäisen maailmansodan rauhansopimusta ei ollut edes allekirjoitettu. Sotien historia ei tunne esimerkkiä siitä, että sotatoimien ratkaisemiseksi olisi keskitetty vastaavaa määrää voimaa, mitä varustettiin Neuvostoliiton Euroopan puoleiselle rajalle. Kun Saksa liittolaisineen (Suomi, Unkari, Romania) hyökkäsi 22.6.1941 Neuvostoliittoon, oli 2000 km pitkälle rintamalle keskitetty mm. 5 miljoonaa sotilasta, 5000 lentokonetta ja 3500 tankkia.
Maailmansotien syistä
Ihmisten harhauttamiseksi sotien syitä vääristellään ja todellisten syiden sijaan niiden aiheuttajaksi esitetään muodollisia syitä. Usein esitetty näkemys on, että sota kuuluu ihmisen biologiseen olemukseen, joka sitten pohjimmiltaan on sotien perussyy. Toisena hienostuneempana sotien aiheuttajana nähdään poliitikkojen subjektiiviset ominaisuudet. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi Hitlerin tai Mussolinin henkilökohtaisia tavoitteita ja mielihaluja. Tässä perustelussa ei kuitenkaan huomioida sitä, että sodan sytyttämiseksi he tarvitsivat monopolien ja yhteiskunnan rahamiespiirien tuen.
Hitlerin ja Mussolinin suunnitelmien tuli käydä yhteen pääomapiirien etujen kanssa. Muutoin suunnitelma sodasta ei olisi muuttunut todeksi. Kolmantena maailmansodan syynä on esitetty sosialismin ja kapitalismin ristiriitaa. On kuitenkin nähtävä, että ensimmäisen maailmansodan alla eikä sitä ennen vielä ollut sosialismia ja sotia syttyi siitä huolimatta. Sotia maailmassa käydään myös tänään entistä enemmän, vaikka ei ole sosialismia.
Miksi kapitalistit järjestävät maailmansotia? Yksi syy on, että sota ja kilpavarustelu lisäävät kulutusta ja tuottavat monopoleille suunnattomia voittoja. Siksi lisätään varustelua, vaikka ei olisi välitöntä sodanvaaraakaan. Toiseksikin kansalliset rajat käyvät monopoleille ahtaiksi ja syntyy tarve etsiä raakaainelähteitä, markkinoita ja halpaa työvoimaa. Nämä ilmentävät sodan mahdollisuutta. Maailmansotien syistä Lenin totesi, että imperialismin kaudella suurten monopoliryhmittymien taloudellinen kehitys tapahtuu epätasaisesti.
Maailman taloudellista ja poliittista jakoa monopolien välillä pyritään kuitenkin toteuttamaan voimasuhteiden mukaan. Mikäli jotkut monopoliliitot jäävät tässä jaossa vähemmälle kuin heidän voimasuhteensa edellyttää, he pyrkivät uudelleenjakoon poliittisten keinojen loppuessa vaikka aseiden avulla. Toisen maailmansodan perussyynä oli imperialististen kapitalistipiirien halu ja tarve maailman uudelleenjakoon. Samasta syystä sotia käydään tänäänkin.
Imperialistisen sodan siemenet kypsyvät
Versailles’n rauhan (28.6.1919) vahvistettua kapitalistisen maailman uuden järjestyksen ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kokivat voittajiin kuuluneet Japani ja Italia jääneensä vähemmälle. Saksa, joka ennen 1. maailmansotaa oli kehityksessään voittajavaltioita edellä, tunsi kärsineensä myös vääryyttä. Lisäksi syntyi uusi tilanne, kun Eurooppaan muodostui sosialistinen Neuvostoliitto. Toisaalta Saksan ja Japanin taloudet kasvoivat Ranskaa, USA:ta ja Englantia nopeammin.
Imperialististen maiden välille muodostuivat voimasuhteet, jotka eivät enää vastanneet maailman taloudellista ja alueellista jakoa. Saksa, Italia ja Japani nostivat esiin uuden maailmanjaon kysymykset. Myös USA ja Englanti kävivät taistelua maailman markkinoilla, jopa Britannian imperiumin sisällä. Ne toivoivat voivansa kukistaa japanilaiset ja saksalaiset kilpailijansa, joita eivät kyenneet voittamaan taloudellisessa kamppailussa.
Ranskan monopolien laajentumishalu ilmeni v. 1923 toteutetulla väliaikaiseksi jääneellä Ruhrin alueen miehityksellä. Kaiken ohella 1930-luvun laman saattelemana muodostui tilanne, jossa kaikki kapitalistipiirit pyrkivät Neuvostoliiton murskaamiseen ja liittämään sen alueet omaan valtapiiriinsä.
Monopolit ja finanssipiirit nostivat fasismin valtaan
Saksa aloitti uuden sodan valmistelut jo ennen ensimmäisen maailmansodan rauhansopimusta sotaministeriön kokouksissa 14.6. ja 5.9.1917. Silloin todettiin, että ”Saksan tulee kehittää nopeasti rauhan ajan taloutta ja mukauttaa sitä sotatarkoituksiin”. Italiassa pystytettiin monopolien tuella v. 1922 Mussolinin johdolla fasistihallinto. Japani ryhtyi uuden sodan valmisteluihin jo ennen vuosien 1921-1922 vaihteessa pidettyä Washingtonin laivastokonferenssia, jonka tavoitteena oli vähentää sotilaallista jännitystä Itä-Aasiassa.
Myös Ranska osoitti laajentumishalunsa valtaamalla väliaikaisesti Ruhrin alueen. Sotaan valmistautuvat maat pystyttivät fasistihallinnon tukahduttaakseen sodanvastustajien ja työläisten vastarinnan. Tämä onnistui, kun monopolit tukivat suurilla summilla fasistisia puolueita työväenliikkeen nujertamiseksi ja talouden kääntämiseksi sotatalouteen. Fasistien keinoina olivat terrori ja demagogia. Monopolien tuen ansiosta fasismi voimistui. Ne perustivat rankaisujärjestöjä mm. Mussolinin Mustapaidat ja Hitlerin hyökkäysosastot (SA). Kaikkeen tähän saatiin rahoitus pääomapiireiltä.
Muuallakin syntyi saman tyyppisiä murhajoukkueita, jotka terrorin voimin pitivät työläisjoukkoja kurissa. Fasistit arvostelivat jopa kapitalismia lupaamalla luokkavastakohtaisuuksien poistamista ja tasa-arvoa. Tästä johtuen mm. hitleriläinen puolue nimitettiin ”kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi”. Saksassa muodostui yhteinen finanssipääoman, upseeriston, maanomistajien ja oikeistososialidemokraattien rintama, jonka avulla suoritettiin fasistien vallankaappaus 30.1.1933 ja nimitettiin Hitler valtakunnankansleriksi. Heti seuraavana päivänä Hitler esiintyi eräiden joukko-osastojen edessä ja 3.2.1933 hän piti puheen armeijan päällystölle ja samalla aloitettiin talouden militarisointi.
Kruppin tehtaat keskittyivät uudelleen sotatarvikkeiden tuotantoon. Vanhoja sotatarviketehtaita ajanmukaistettiin ja laajennettiin. Kun v. 1932 Saksan kaikki pääomasijoitukset olivat 2 590 milj. mk, josta sotateollisuuden osuus oli 620 milj. mk, niin v. 1934 vastaavat luvut olivat 3 760 milj. mk/3 300 milj. mk. Vuonna 1938 luvut olivat 21030 milj. mk/15 500 milj. mk. Kun v. 1932 Saksan maavoimissa oli 10 divisioonaa, niin v. 1935 maavoimien vahvuus oli jo 31 divisioonaa.
Rotuopit, antikommunismi ja “uusi järjestys”
Kommunistien eliminoiminen ei ollut helppoa. Tämän johdosta Hitlerin asiamiehet sytyttivät valtiopäivätalon tuleen 28.2.1933. Tästä syytettiin kommunisteja. Tuhopolton jälkeen antikommunismi tuli Saksan viralliseksi politiikaksi. Fasistit kohdistivat terrorinsa kommunisteihin ja myöhemmin myös sosialidemokraatteihin.
Fasistisen Saksan ideologia pohjautui rotuoppiin. Sen natsipuolueen vuoden 1935 edustajakokous julisti “luonnon ja ihmiskunnan historian ja kansallissosialistisen tulkinnan tärkeimmäksi perustaksi ja kansallissosialistisen valtakunnan lainsäädännön pohjaksi”. Rotuteoria esitti saksalaiset ominaisuuksiensa ansiosta ylimmäksi kansakunnaksi ja muut “vajaa ihmisten” kansakunnaksi. Kokonaisten kansakuntien tuhoaminen kuului maailmansodan päämääriin. Saksassa otettiin käyttöön termi “uusi järjestys”. Sen mukaisesti natsit aikoivat saattaa Saksan ulkopuolisen Euroopan siirtomaakseen.
Antikomintern-sopimus ja taistelu kommunisteja vastaan
Sotavarustelut aloitti 1920-luvun alussa myös Japani. Siellä fasismin korvasi sokea perinteinen usko keisarin jumalalliseen alkuperään, jonka suojissa militarisointi tapahtui. Parlamentarismin verhon taakse kätkeytyi siellä äärimmäinen militarismi. Hallitsevat piirit katsoivat, että tämä järjestelmä vastasi tarkoitustaan, eivätkä halunneet siihen muutoksia.
Japanin sotavoimat tunkeutuivat Mantshuriaan (Koillis-Kiinaan) syyskuussa 1931. Tavoitteena oli Kiinan valtauksen jälkeen hyökätä Neuvostoliittoon ja täydentää maan niukkoja raaka-ainevaroja sekä päästä eroon Japanin monopolien ja tilanherrojen vihaamasta Neuvostoliitosta. Tavoitteena heillä oli anastaa myöhemmin USA:n, Englannin, Ranskan ja Hollannin hallinnoimat siirtomaat Tyynen meren alueella.
Sodan voimat olivat nyt suuret. Niitä edusti kolme valtiota: Saksa, Japani ja Italia. Saksa ja Japani pitivät myös suurimpana vihollisenaan kommunisteja. Maat solmivat 25.11.1936 ns. antikomintern-sopimuksen vahvistaen maiden liiton taistelussa maailmanherruudesta. Sopimus velvoitti yhteisiä toimia niitä vastaan, jotka toimivat Kommunistisen Internationaalin hyväksi. Sopimuksen salainen osa edellytti yhteistä taistelua Neuvostoliittoa vastaan.
Kolmen hyökkääjävallan liitto syntyi, kun sopimukseen 6.11.1937 liittyi myös Italia. Näin syntyi hyökkääjävaltioiden liitto. Sopimuksen yksi tärkeä tavoite oli antaa USA:n, Englannin ja Ranskan hallituspiireille kuva sopimusmaiden tulevasta sodasta ainoastaan Neuvostoliittoa vastaan.
Kapitalistinen maailma jakaantui kahtia. USA, Englanti ja Ranska eivät kuitenkaan halunneet perustaa liittoa vastapainoksi hyökkääjävaltioiden liitolle, koska nekään eivät halunneet rauhaa, vaan ennen kaikkea sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Ne katsoivat, että hyökkääjävaltiot hoitavat tämän asian turvallisesti.
Neljän vallan sopimus
USA ja Englanti toimittivat vuodesta 1924 Saksalle tukea, mihin perustui Saksan sotateollisuuden uudistaminen. Japanin varustautuminen nojautui USA:n toimituksiin. Englannin konservatiivit pitivät läheisiä yhteyksiä fasisteihin, eivätkä uskoneet Saksan muodostavan maalleen minkäänlaista vaaraa. USA:n pääomapiirit uskoivat, että lähestyvä sota ei ulotu heidän maaperälleen ja toivoivat Saksan liittolaisineen kukistavan Neuvostoliiton.
USA:n hallituksella oli oikeaa tietoa asioista, mutta se ei halunnut kärjistää suhteita maan monopolipääomaan. Lisäksi yhdysvaltalaiset pankit tukivat ratkaisevalla panoksella hyökkääjävaltioita. Ranskassa natsien revanssihenki huoletti laajoja yhteiskuntapiirejä, mutta Englannin hallitus halusi lähentymistä Saksan kanssa ja veti mukaansa tähän monien mutkien jälkeen myös Ranskan.
Sitten lopuksi Britannian ja Italian esityksestä Ranska, Italia, Englanti ja Saksa solmivat yhdessä 15.7.1933 ns. “neljän vallan sopimuksen”, joka julisti hurskaasti tavoitteekseen ”rauhan säilymisen”. Tosiasiassa sovittiin yhteistyöstä kaikkia Eurooppaa ja Euroopan ulkopuolisia asioita sekä siirtomaita koskevissa kysymyksissä syrjäyttämällä Neuvostoliitto ja Euroopan pienet valtiot. Tämä oli yritys muodostaa Neuvostoliiton vastainen kapitalistinen yhteisrintama.
Sopimus edellytti Versailles’n sopimuksen tarkistamista sekä muiden kanssa samanlaisten aseistautumisoikeuksien myöntämistä Saksalle. Sopimus merkitsi neuvostovastaiselle pohjalle rakentuvaa Englannin ja Ranskan yhteistyötä fasistien kanssa. USA:ssa sopimusta pidettiin ”hyvänä enteenä”.
Euroopan pienet valtiot huolestuivat, koska sopimuksesta kuulsi Ranskan ja Englannin aikomus Euroopan pikkuvaltioiden kustannukJatkoa sivulta 12 Sota kypsyi kapitalistisen maailman sisällä… Molotov-Ribbentrop-sopimuksen tausta (osa 1) sella ostaa itsensä vapaiksi Saksan ja Italian aluevaatimuksista tarkistamalla Versailles’n sopimusta ja näin se jäi lopuksi ratifioimatta. Englanti ja Ranska kuitenkin noudattivat sopimusta. (Jatkuu)
Heikki Männikkö
Lähdekirjallisuus:
Marsalkka Žukovin muistelmat: WSOY, Porvoo 1970
Grigori Deborin: 30 vuotta suuresta voitosta, Edistys 1975
Ivan Maiski: Kuka auttoi Hitleriä, Edistys Moskova-Petroskoi
Vilnis Sipols, Mihail Harlamov: Toisen maailmansodan aattona, Novosti (APN) Moskova
Riitta Höglund: Toisen maailmansodan taustailmiöt
Kuvateksti kuvaan 1
Ivan Maiski toimi vuosina 1932-1943 Neuvostoliiton Lontoon suurlähettiläänä. Hän oli kanssakäymisissä länsimaiden valtiomiesten kanssa ja osallistui silloin kansainvälisen elämän merkkitapahtumiin. Asia- kirjatietojen ja omakohtaisen kokemuksensa perusteella Maiski kuvaa henkilöitä, jotka lyhytnäköisellä, Neuvostoliittoa kohtaan vihamielisellä politiikallaan Englannissa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa, auttoivat Hitleriä sytyttämään toisen maailmansodan. Maiski tietää, mistä puhuu.
Hitler uskoi että maata voi valloittaa koska maa-alue koettiin arvokkaaksi kuitenkin kaikki hänen valloituksensa ovat eliminoituneet.
Venäjä aikanaan valloitti ”Suomen” joka kuitenkin päättyi 100v myöhemmin.
Vietnamia,Irakia eikä Afganistania ei ole vallattu, Neuvostoliittokin joutui Afganistanista luopumaan oli kallista mutta USA rikkaana sinnittelee edelleen.
Amerikkalainen villilänsi uskoo vastoinkäynneistä huolimatta aseiden voimaan.
Köyhä Venäjä on sotinut pienimuotoisesti vain raja-alueillaan.
Kiina ainoana suurvaltana on vähän erimaata valloitti Volvon Ruotsissa ilman aseita ja ruotsalaiset ovat tyytyväisiä.
Maata ei voi vallata tuhota kylläkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kun kirjoittaa artikkelia, jonka lähdeaineistona on pääosin Neuvostoliiton sensuurin läpikäyneitä teoksia, on uskottavuusongelma iso. Artikkelissa sorrutaaan esittämään täysin todistamattomia väitteitä länsivaltojen halusta yhdessä ”monopolien” ja ”rahapiirien” lietsoa sotilaalista konfliktia Neuvostoliiton kanssa.
Kirjoituksiessa pyritään luomaan Neuvostoliitosta kuva rauhantahtoisena, omien kansalaisten hyvinvointia ajavana suurvaltana, kun totuus oli tyystin toisenlainen. Neuvostoliitto pyrki kaikin keinoin palauttamaan Pietari Suuren rajat ja Mototov-Ribbentrop sopimus antoi siihen mahdollisuuden. Muuten Karjala taitaa olla ainoa voittomaa, joka ao. sopimuksen myötä vielä on Venäjällä jäljellä. Neuvostoliitto sai siinä haltuunsa Puolalta läntisen Ukrainan. Ei ollut kovin viisas liike, kuten myöhemmin nähtiin. Wehrmachtin panssarijoukot pääsivät alottamaan hyökkäyksensä Neuvostoliittoon Bug-joelta, satoja kilometrejä itään vanhan Puolan rajalta.
Neuvostoliiton kehuttu teollistuminen toteutettiin valtavalla inhimillisellä hinnalla. Koneita ja laitteita, joita teollistaminen vaati, ei ollut saatavissa Neuvostoliitossa. Niitä ostettiin lännestä ja valuuttaa niiden ostamiseen saatiin elintarvikkeita viemällä. Kun Ukrainassa kuoltiin nälkään, niin Odessan satamassa lastattiin laivoja elintarvikkeilla.
Tästä voisi kirjoitella paljonkin, mutta jätetään tällä kertaa tähän.
Ilmoita asiaton viesti
Länsivaltojen halu perustuu yksityisen pääoman omaan sisäiseen logiikkaan, joka pakottaa sen omistajaa kasvattamaan pääomaansa. Lopuksi jopa keinottelemalla naapuri kapitalistin pääomat itselleen jne.. monopolisoituminen jatkuu, kunnes kapitalismi lopetetaan.
Neuvostoliitto oli monopolikapitalistinen, nopeaan feodalismista esiin kehittyvä valtio. Neuvostoliitto pyrki hetkittäin sosialismiin, mutta prosessi jäi kesken, eikä vähiten suuren isänmallisen sodanvuoksi eli natsi Saksan kätyreineen, kuten Suomen ja Italian sen kimppuun käymisen vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kukahan se kävi ensin Suomen kimppuun ja tämän takia erotettiin Kansainliitosta? Historia kun ei edelleenkään ala vasta siitä Jatkosodasta.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri siitä on tässäkin artikkelisarjassa kyse, että historia ei ala vasta jatkosodasta. Näiden artikkeleitteni lähtökohtana ovat versaillesin sopimus, Tarton rauha ja hitlerin nousu Saksan johtajaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tarton rauha 1920 määeitteli vastaiysenäostyneen Suomen rajat ja ne tunnusti myös Venäjä. NL-nimisenä se kuitenkin rikkoi niitä rajoja.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Hannu Raineisto, on näköjään historiaan perehtyminen tekemättä, kuten blogin kirjoittaneellakin.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran on kuitenkin perehdytty historiaan, että nämä lähdeteokset, joita on vielä lisää, olen ”kahlannut” läpi. Tiedossani on myös, että ne historian dokumentit, joihin puutun tunnetaan muuallakin. Eivät ne miksikään muutu. Tässä kirjoitussarjassa käydään näitä dokumentteja vielä aikajärjestyksessä tarkemmin läpi.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä jotkut ovat tietävinään, että Neuvostoliitto oli hyökkääjä. Kysykäämme heiltä missä ja koska. Suomi 15 muun länsimaan kanssa yhdessä hyökkäsi Neuvostoliittoon jo vuosina 18-21.
Ilmoita asiaton viesti
Myönnätkö Männikkö, että NL hyökkäsi Suomeen 1939? Ja NL ja Saksa yhteistuumin Puolaan?
Ilmoita asiaton viesti
1939 Talvisota ja NL aloitti hyökkäystoimet myös 1941. Vuosina 18-21 Suomi ei virallisesti osallistunut hyöäkkäyksiin 18-21, vaan heimoaktivistit ja hyökkäysaloite tuli venäjänkarjalaisilta.
Ilmoita asiaton viesti
Muistutan vielä siitä, että tulen tässä artikkelisarjassani paneutumaan dokumentteihin, jotka voi tarkistaa useammasta lähteestä.
Ilmoita asiaton viesti
Neuvostoliitossa ei tietenkään suunniteltu maailman vallankumousta? Eikä Stalin tietenkään varustautunut Länsi-Eurooppaan suuntautuvaan hyökkäykseen?
Ilmoita asiaton viesti
Kun länsiliittoutuneet onnittelivat Potsdamin konfrenssissa Stalinia siitä, että hän oli päässyt Berliiniin, oli hän mutissut, että Aleksanteri I pääsi Pariisiin….
Ilmoita asiaton viesti
Tämän artikkelisarjani funktio on selvittää historiatietojen valossa miten toinen maailmansota sai alkunsa. Mikään ei kyllä viittaa siihen, että neuvostoliitto olisi ollut millään tavalla syyllinen sodan aloittamiseen. Sen kyllä kykenen näissä kirjoituksissani osoittamaan. Kuten kirjoitukseni ingressissä totesin, on edelleen piirejä, jotka eivät ole koskaan ”sulattaneet” sitä, että länsivallat eivät kyenneet ohjaamaan hitlerin hyökkäystä ensin itään. Tämä kirjoitussarja käsittelee siis pelkästään sotaa edeltävää diplomatiaa ja sitä prosessia, joka johti toiseen maailmansotaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki viittaa siihen, että NL oli hyökkäysryhmitykessä, kun Saksa hyökkäsi 1939 N:liittoon. Niin osasyyllisyyden osoittaa etupiirijakosopimus.
NL ja Saksa hyökkäsivät liittolaisina ja sovitusti Puolan kimppuun, murskasivat sen ja pitivät vielä yhteisen voitonparaatinkin. Mitä muuta se osoittaa, kun näiden kahden suurvallan molempien syyllisyyttä koko toisen maailmansodan aloittamiseen?
Ilmoita asiaton viesti
Jos käyttää lähteenä vain Neuvostoliitossa julkaistuja teoksia, niin sellainen johtopäätös on helposti kyllä tehtävissä. On täysin toinen asia, miten uskottavaa se on.
On yhtä vähän uskottavaa, että läntiset demokratiat olisivat toivoneet sotaa. 20- ja 30-luvuilla oli vielä hyvin muistissa I maailmansodan kauheudet ja toivoa rauhanomaisesta rinnakkainelosta antoi Kansainliitto. Kansallissosialistista Saksaa haluttiin padota, mutta siinä ei onnistuttu. Sotaa ei haluttu oikein millään hinnalla. Sen vuoksi Saksan toimintaa siedettiin niin pitkään.
Saksa olisi saatukin padottua, jos Neuvostoliitolla ei olisi ollut laajentumispyrkimyksiä länteen. Neuvostoliitto olisi sen estänyt antamalla Puolalle turvatakuut yhdessä länsivaltojen kanssa. Näin Saksan hyökkäysväylät olisi tukittu. Nämä neuvottelut, joita käytiin v. 39 Moskovassa kaatuivat Neuvostoliiton vaatimukseen päästä etenemään vapaasti Puolan rajojen lävitse torjumaan Saksan mahdollista hyökkäystä. Neuvostohallitus kuitenkin tiesi, etteivät länsivallat voi sellaiseen suostua joten sitä ei edes tosissaan esitetty. Sehän olisi merkinnyt Neuvostoliiton laajentumispyrkimysten hylkäämistä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei suunnitellut, mutta koska maailman työläiset muodostavat yli 90% kaikista ihmistä, on demokraattisesti selvä että he haluavat oman vallan ja siis vallan pois kapitalisteilta. Neuvostoliitto edusti tätä valtaa ideologisesti, mutta ei voinut sitä toteuttaa, koska oli liian vähän aikaa saanut valmistautua siihen. USA on onnistunut tässä paremmin, se on vallannut maailman muutaman yksityisen kapitalistin haltuun, tyhmien ihmiset kannattaessa omaa orjuuttaan heidän hyväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan Unkarissa ja Tsekkoslovakiassakin Neuvostoliiton panssarivallan aikana 90 % kaikista ihmisistä oli työläisiä. Heillä oli kuitenkin päivittäinen kokemus kommunistisesta pakko- ja väkivallasta ja halusivat suurinkin uhrauksin siitä eroon. Neuvostoliitto tapansa mukaan murskasi toiveet ja suuren määrän ihmisiä. Puola ja Itä-Saksa nousivat kapinaan kommunistista väkivaltaa vastaan ja voittivat. Sitten Neuvostoliitto jo lahosi lopullisesti ja Baltian maat vapautuivat sorron yöstä, Tsekki ja Unkarikin vapautuivat.
Jos kommunismi ja siihen erottamattomasti kuuluva tyrannia ja väkivalta olisivat olleet pidettyjä ja haluttuja, nuo Neukkulan vaikutuspiiriin kuuluneet maat eivät edes houkuteltuina olisi halunneet päästä eroon kommunismin kauhuista.
Miksi Kuubassa menee surkeasti? Miksi Venezuela romahti? Miksi sosialismin mallimaa Nicaragua on vajonnut kansaa sortavaksi diktatuuriksi?
Miksi Kansainliitto erotti Neuvostoliiton Suomeen hyökkäämisen johdosta? Miksi Venäjä on nykyään riistokapitalismin mallimaa?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Taisto Vanhapelto. Pysy nyt hieman asiassa. Sinun vihasi sosialistisia yhteiskuntakäsityksiä vastaan on niin silmitön, että et kykene pysymään asiassa. Näissä artikkeleissani pitäydyn nyt lähinnä toiseen maailmansotaan johtaneissa syissä ja tapahtumissa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä osoittaa aika hyvin mikä on kapitalistien tavoite ja miten he toimivat tänäänkin.
Ilmoita asiaton viesti
Yksityisellä pääomalla on yksi tehtävä, sen tulee kasvaa. Ja tämän se tekee sekä työläisiä huijaamalla että monopolisoimalla itseensä tosia yksityisiä pääomia. Kapitalismi on pelkkää pääomilla tehtyä varastamista, ei siis mitään muuta saati jotain jaloa maailman hyvinvointia lisäävää toimintaa!
Tämä yksityinen pääoma on samalla kaiken sen takana, mikä synnyttää sotia, luokkaerojen kasvua, kurjuutta ja kärsimystä maailmaan. Kapitalismi on se syy, muut tuntemamme ongelmat lähinnä sen seurausta!
Pääomien kiertokulku yksityisenä, on valtaa pitävän rikosprosessin uusintamista, jota valtio ja sen kätyrijoukko, kuten tuomaristo toteuttaa ja vartio.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo Heikki Männikön kirjoitus on todellisuuden kanssa yhtäpitävä ja siksi erinomainen meille kaikille rungoksi muodostaa käsityksiämme viime sodasta, sen syistä ja siitä, mitenkä asiat ovat nyt.
Ilmoita asiaton viesti
Todellisuuden kanssa kirjoituksella on hyin vähön tekemistä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin on yhtäpitävä todellisuuden kanssa. Kirjoitus on vain yhden osapuolen käsitys tapahtumien kulusta ja ao. osapuoli ei ole kovin tunnettu kyvystään ja halustaan tarkastella kriittisesti omaa historiaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvät Jaakko Wilenius ja jori Kajanto. Asia kun kuitenkin on niin, että ne dokumentit, joihin tulen vetoamaan ovat historiallista tosiasiaa. ne voi tarkistaa monistakin lähteistä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin voi nekin dokumentit, mitkä väittävät muuta.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä ovat monet asiallisilla kommenteillaan oikaisseet Männikön ja Raineston väitteitä, kiitos siitä. Olisin kyllä sitä mieltä, että noiden parin vanhan, junasta jääneen kommarin hallusinaatiot olisi vain pitänyt jättää omaan arvoonsa. Toisaalta oikaisematta jättäminen saattaisi saada jonkun historiasta mitään tietämättömän luulemaan, että heidän harhoissaan olisikin jotain perää …
Ilmoita asiaton viesti
Kukaan ei ole oikaissut mitään. Oikaiseminen tarkoittaa dokumentteihin perustuvaa virheiden korjaamista. On esitetty ainoastaan subjektiivisiin ja huhuihin perustuvaa jorinaa, jolla ei ole mitään funktiota.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ollaan oikaistu räikeimpiä virheitä
Ilmoita asiaton viesti