heikkimannikko111

Kohti Berliiniä (18): Operaatiot Valko-Venäjällä ja Karjalassa alkoivat

  • Karttapiirros "Bagration"- operaatiosta auttanee hahmottamaan taistelujen etenemistä. Kuvateksti kirjoituksen lopussa
    Karttapiirros "Bagration"- operaatiosta auttanee hahmottamaan taistelujen etenemistä. Kuvateksti kirjoituksen lopussa
  • Pripjat- joki Turovissa. Kuvateksti kirjoituksen lopussa
    Pripjat- joki Turovissa. Kuvateksti kirjoituksen lopussa
  • Sammatuksen kylän raitilla (PSS-linja). Kuvateksti kirjoituksen lopussa
    Sammatuksen kylän raitilla (PSS-linja). Kuvateksti kirjoituksen lopussa
  • Sammatuksen kylässä muistomerkillä (PSS-linja). Kuvateksti kirjoituksen lopussa
    Sammatuksen kylässä muistomerkillä (PSS-linja). Kuvateksti kirjoituksen lopussa
  • Minsk voitonpäivänä 2012. Kuvateksti kirjoituksen lopussa
    Minsk voitonpäivänä 2012. Kuvateksti kirjoituksen lopussa
  • Toisen maailmansodan muistomerkki ja puisto Petroskoissa. Kuvateksti kirjoituksen lopussa
    Toisen maailmansodan muistomerkki ja puisto Petroskoissa. Kuvateksti kirjoituksen lopussa
  • Karttahahmotelma Kannakselta auttanee näkemään sotatapahtumia kesällä 44. Kuvateksti kirjoituksen lopussa
    Karttahahmotelma Kannakselta auttanee näkemään sotatapahtumia kesällä 44. Kuvateksti kirjoituksen lopussa
  • Karttahahmotelma Aunuksenkannakselta auttanee hahmottamaan sotatapahtumia kesällä 44. Kuvateksti kirjoituksen lopussa
    Karttahahmotelma Aunuksenkannakselta auttanee hahmottamaan sotatapahtumia kesällä 44. Kuvateksti kirjoituksen lopussa
  • Kuva Tucker-Jones'n kirjan kannesta. Kuvateksti kirjoituksen lopussa
    Kuva Tucker-Jones'n kirjan kannesta. Kuvateksti kirjoituksen lopussa

Huhtikuulle 1944 tultaessa syksyn, talven ja kevään taisteluissa Ukrainassa ja Krimillä fasistit oli ajettu lähes kokonaan ulos Neuvostoliiton maaperältä. Nyt asettui tehtäväksi Valko-Venäjän vapauttaminen ja Keskisen armeijaryhmän murskaaminen. Tätä varten organisoitiin operaatio "Bagration". Sen tuli alkaa kesäkuussa, mutta sitä ennen oli katsottu välttämättömäksi ajaa vihollinen ulos Karjalan ja Aunuksen kannalsilla sekä Itä-Karjalassa. Nämä sotatoimet asettuivat vuoden 1944 alkuun siksi, että operaatiot etelässä oli saatu alkuvuoden osalta päätökseen ja Ukraina sekä Krim oli lähes vapautettu. Suomen operaatio asettui ajallisesti Bagration operaation edelle, koska oli välttämätöntä vapauttaa Suomenlahti neuvostoliiton Itämeren laivaston käyttöön ennen Valko-Venäjän ja Baltian operaatioiden alkua. neuvostoliiton sodanjohto oli myös neuvotteluissa liittoutuneiden kanssa luvannut tukea Normandian operaatiota voimakkailla hyökkäyksillä ennen kaikkea Valko-Venäjällä ja Karjalassa. Tarkalleen kolme vuotta oli kulunut Hitler-Saksan ja sen liittolaisten hyökkäyksestä Neuvostoliittoon. Karjalan operaatioiden sekä Bagration operaation jälkeen tiedettiin, että Saksan fasismilla oli enää vähän elinaikaa.

70 vuotta sitten (18): Operaatiot Valko-Venäjällä, Karjalassa ja Normandiassa enteilivät nopeaa loppua fasismille

Huhtikuussa -44 valmisteltiin Moskovassa kesän sotatoimia. Neuvostojoukot olivat lyöneet fasistit Ukrainassa. Natsien vastarinta oli murrettu Krimillä (KÄ 2/14). Tämä pakotti länsivallat lopultakin avaamaan Eurooppaan toisen rintaman, joka käynnistyi 6.6.-44 Normandian maihinnousulla. Keväällä 44 natsien voimakkaimmat ryhmitykset sijaitsivat Valko-Venäjällä, jossa rintama muodosti ulkoneman neuvostojoukkojen sisään. Bagration- operaatio Valko Venäjän vapauttamiseksi käsitti alueen, jonka rintama oli yli 1000 km Väinäjoen ja Pripjat-joen välillä. Syvyydeltään alue oli 600 km ulottuen Dneprille saakka. Valko-Venäjän keskittymä, Keskustan AR,  käsitti 1,2 miljoonaa sotilasta, 9500 tykkiä ja kranaatinheitintä, 900 ps-vaunua ja 1300 lentokonetta ja linnoitetun puolustuksen 270 km syvyyteen saakka.

Valko-Venäjällä rintama pysyi lähes paikallaan syys-talvikauden 1943-1944 Ukrainan ja Krimin operaa­tioiden vuoksi, jolloin suuri osa Puna- Armeijan resursseista ohjattiin eteläisille rintamille. Lopullinen päätös Bagration- operaatiosta tehtiin huhtikuun lopulla. Samalla päätettiin, että ennen Bagration- operaatiota suoritetaan operaatiot Karjalan- ja Aunuksen kannaksella sekä Petroskoin suunnalla. Suunnitelmissa ennakoitiin, että osa Ukrainassa ja Krimillä olevia voimia, mm. ps-armeijoita, voidaan vapauttaa Bagration- operaatioon. Johtamistoiminnan parantamiseksi LänsiR muutettiin 24.4.44 3. V-VR:ksi ja sen Mogilevin edustalla olevista vasemman siiven joukoista muodostettiin 2.V-VR.

Bagration tähtäsi koko Valko-Venäjän vapauttamiseen

Toukokuussa operaatiota käsiteltiin rintamien esikunnissa ja yleisesikunnassa. Päätöksen mukaan Vasiljevski alkoi koordinoida 1. Baltian R:n (Bagramjan) ja 3. V-VR:n (Tšernjakovski) ja Zukov 1. V-VR:n (Rokossovski) ja 2. V-VR:n (G.V.Zaharov)  sotatoimia. Stalinin, Zukovin, Vasiljevskin ja Antonovin toimesta täsmennettiin 20.5.44 lopullisesti suunnitelmat kesän sotatoimista. Silloin suunnitelmaa koordinoitiin rintamien komenta­jien (Bagramjan, Tšernjakovski ja Rokossovski) kanssa. Operaation pohjana oli ajatus iskeä Valko-Venäjän ulkoneman sivustoihin yhtyvin kiiloin pohjoisesta Vitebskin ja Borisovin kautta Minskiin sekä etelästä Bobruiskin kautta myös Minskiin. Saarretaan hitleriläisiä Vitebskin- Bobruiskin välisellä alueella, jatketaan nopeasti länteen, sekä saarretaan ja tuhotaan Minskin itäpuolella majailevat Keskustan AR:n päävoimat. Vapautetaan Valko-Venäjä ja edetään täältä Itämeren rannikolle ja Itä-Preussiin sekä eristetään vihollisen Baltiassa majaileva Pohjoinen AR muista hitleriläisvoimista.

Kolme voimakasta iskua

Suunnitelmiin kuului kolme voimakasta iskua. (1) 1. Baltian R ja 3. V-VR:n R hyökkäävät yleissuuntana Vilna lähimpänä tehtävänään hitleriläisten Vitebskin ryhmittymän tuhoaminen, ps- ja mek- joukkojen suuntaaminen läpimurtoon, pääiskun kehittäminen länteen ja rintaman vasemmalla sivustalla natsien Borisovin-Minskin ryhmittymän selustaan. (2) 1. V-VR iskee Baranovitsin suuntaan ja murtaa Hitleriläisten Zlobinin - Bobruiskin ryhmittymän puolustuksen. Tämän jälkeen se kehittää iskua Slutskiin- Baranovitsiin ja koukkaa etelästä vihollisjoukkojen Minskin ryhmittymän selustaan. (3) 2. V-VR yhteistoiminnassa 3. V-VR:n vasemman sivustan ja 1. V-VR:n oikean sivustan kanssa tuli hyökätä Mogilevin- Minskin suuntaan.

Fasisteilla syvälle porrastettu puolustus Valko-Venäjällä

Hitleriläisten etulinja kulki linjalla Polotsk- Vitebsk- Orsa- Zlobin- Kapalkovitsi- Zitkovitsi- Pripjat-joki. Nämä kaupungit yhdessä Dnepr, Drut ja Berezina- jokien kanssa muodostivat vihollisen syvälle porrastetun puolustuksen rungon. Hyökkäystä valmisteltiin huolellisesti. Varattiin mm. 400000 tonnia ampumatarvikkeita, 300000 tonnia poltto- ja voiteluaineita sekä 500000 tonnia elintarvikkeita ja rehua. Lähtö-alueille keskitettiin mm. viisi yleisarmeijaa, kaksi ps- armeijaa, yksi IlmaA sekä puolan sotaväen­ 1. A. Päämajan reservistä luovutettiin viisi Er Ps-, kaksi Mek- ja neljä Rv armeijakuntaa ja lukuisia muita eri aselajien yksikköjä. Fasistit eivät odottaneet iskua Valko-Venäjälle idästä vaan Ukrainasta. Mutta 1. UR:n joukkojen piti aloittaa toimintansa vasta Bagration- operaation toisessa vaiheessa, kun 1. V-VR oli murskannut Bobruiskin- Minskin- Slutskin vihollisryhmittymän.

Bagration valmisteltiin perusteellisesti

Zukov tarkasti yhdessä Rokossovskin ja Zaharovin kanssa 1. ja 2. V-VR:n joukot ja taisteluryhmitykset. Suoritettiin tarpeelliset maasto-laatikko harjoitukset ja koulutustoimet. 2. V-VR:lla ei ollut suuria läpimurtovoimia. Siksi siellä ensimmäisen portaan armeijat eivät voineet hyökätä samanaikaisesti. Tarkoitus olikin hyökätä Mogilevin itäpuoliselle alueelle sitten, kun 1. V-VR:n ja 3. V-VR:n joukot olivat edenneet syvälle vihollisen selustaan. Operaatiossa käytettiin kaikkia kaukopommitusilmavoimia ja keskeytettiin niiden hyökkäykset muille saksalaisalueille.

Pohjoisempana Vasiljevski Tšernjakovskin ja Bagramjanin kanssa valmisteli 3. V-VR:n ja 1. Baltian R:n operaatiot.  Siellä 39.- ja 5.A kiertävät Vitebskin lounaasta  ja 1. Baltian R:n vasen siipi luoteesta ja valtaavat kaupungin. Samalla 5. A jatkaa Berezinan yläjuoksulle. 11. KaA ja 31. A piti hyökätä yhtyvin kiiloin Orsaan, murskata vihollinen ja hyökätä sen jälkeen kohti Borisovia ja Minskiä. Rintaman läpimurtokaistoilla varattiin rintamakilometrille ylivoima- 175 tykkiä ja Kr-heitintä sekä 44 yksikköä Ps-vaunuja ja rynnäkkötykkejä. 1. Baltian R:n tuli yhdessä 3. V-VR:n kanssa tuhota Vitebskin-Lepelin ryhmittymä ja edetä Väinäjoen yli Tšašnikin- Lepelin seudulla. Vihollisen puolustus täällä päätettiin murtaa 25 km leveällä kaistalla Pohjoisen AR:n 16.A:n ja Keskustan AR:n 3.PsA:n saumassa. Tähän tarkoitukseen varattiin 6. KaA ja 43.A sekä rintaman reservejä.

Kesän -44 sotatoimet aloitettiin Karjalan ja Aunuksen Kannaksilta

Karjalan kannaksella käytiin jo 9.6. -44 lähtien taisteluja. Bagration- operaation kanssa samanaikaisesti valmisteltiin Leningradin- ja Karjalan R:n operaatio Hitlerin suomalaisten liittolaisten karkottamiseksi Neuvostoliiton maaperältä. Haluttiin kääntää huomiota pois rintaman keskustasta, sitoa vihollisen voimia muualla, irrottaa Suomi sodasta ja katkaista sen liittolaissuhteet Saksaan. Samalla palautetaan liikenneyhteydet Syvärillä ja Kirovin radalla sekä toimintavapaus Itämeren laivastolle. Operaatio Kannaksella piti toteuttaa ennen Bagration- operaatiota. Karjalan R:n tuli aloittaa hyökkäys Syvärillä ja Petroskoin suunnalla heti Kannaksen operaation päätyttyä. Suunnitellusti Leningradin R hyökkää Suomenlahden pohjoisrantaa  Valkeasaaresta Viipurin suuntaan. Karjalan R:n vasen sivusta hyökkää Laatokan rannan suuntaisesti suomalaisten Aunuksen ryhmää vastaan. Huhtikuun lopulla päämajan reservistä siirrettiin 21. A Leningradin R:lle sekä vahvennuksia Leningradin ja Karjalan R:lle. Suomen rintamille keskitettiin hetkellisesti 450000 sotilasta, 10000 tykkiä ja Kr-heitintä ja lähes 1000 Ps-vaunua.

Hyökkäykset Kannaksella ja Syvärillä valmisteltiin perusteellisesti

Sotakeskusteluissa on ”itketty” miten ”pienen Suomen” oli mahdotonta taistella tällaista ylivoimaa vastaan. Stalingradin-, Kurskin- ja Ukrainan taisteluista tiedettiin, että läpimurron varmistamiseksi Puna-armeija kehitti voimakkaita panssari- ja tykistö-aseeseen perustuvia läpimurtoyksiköitä  ja murtokohtaan ohjattiin panssareiden tukema jalkaväki. Tämä oli silloin ”nykyaikaista sodankäyntiä”, jolla suomalaiset työnnettiin asemistaan nopeassa tahdissa. Hitleriläisten liittolaistensa kautta myös Suomen sodanjohdolla tuli olla nämä asiat tiedossa. Valkeasaaressa osalle 22 km murto-aluetta keskitettiin n. 200 tykkiä rintamakilometrille, sekä runsaasti panssari- ja ilmavoimia. Täällä suomalaisten puolustuksella ei ollut syvyyttä. Hyökkäävät 21. A:n joukot valmennettiin huolimatta siitä, että joukko-osasto oli mm. Stalingradin- ja  Kurskin hyökkäystaisteluissa. Mannerheimia on äsken arvosteltu, että suurhyökkäystä odotettiin Itä-Karjalassa ja jätettiin Kannas suojaamatta. Tuskin toisenlainen taktiikka olisi sodan kulkua muuttanut.

Hyökkäys Valkeasaaressa pakotti suomalaiset vetäytymään Itä-Karjalasta ja Kannakselta

Hyökkäys Valkeasaaressa alkoi 9.6. aamulla tykistön ja ilmavoimien tulella, jolla tuhottiin suomalaisten linnoituslaitteita. Varsinaisen tulivalmistelun neuvostojoukot aloittivat 10.6. 44 klo 05.00 aamulla, jonka jälkeen Ps-voimien tukema jalkaväki lähti liikkeelle. Päivän kulues­sa neuvostojoukot etenivät 15 km. 12.6. mennessä suomalaisjoukot vetäytyivät Länsi- kannaksella Vammelsuu - Taipale- linjan (VT-linja) taakse. Aamulla 14.6. neuvostojoukot aloittivat uuden läpimurron VT-linjalla Kuuterselässä, joka murtui jo samana päivänä. Kannaksen uudeksi komentajaksi Itä-Karjalasta siirretty Oesh määräsi Kannaksen joukot vetäytymään viivytystaistelua käyden kolmanteen Viipuri- Kuparsaari- Taipale puolustuslinjaan (VKT-linja). Ajatuksena oli, että VKT- linjaan ehditään siirtää apuvoimia ja järjestää puolustus. Päätös merkitsi kuitenkin luopumista Kannaksesta sekä Itä-Karjalasta, koska juuri sieltä siirrettiin täydennykset Kannakselle. Samalla annettiin Aunuksen ja Maanselän kannasten joukoille käsky valmistautua suunnitelmalliseen vetäytymiseen kohti Suomen rajaa. 20.6. Kannaksen joukot vetäytyivät VKT-asemaan, jolloin neuvostojoukot saapuivat Viipurin ja valtasivat kaupungin.

Suomen kansainvälinen asema heikkeni

Strateginen tilanne Suomen osalta huononi. Sodanjohto pyysi 12.-13.6. Saksalta avukseen ilmavoimia ja aseita. AR Nordin alueelta toimitettiin 17.6. laivue, yht. 70 konetta, joka oli puolet AR Nordin Ilma A:sta. Saksa vastasi myöntävästi myös Suomen 19.6. esittämään pyyntöön laajemmasta avusta, mm. toimittaa joukkoja 6 divisioonaa, panssarijoukkoja ja maavoimien tukemiseen tarvittavia ilmavoimia. Tämä merkitsi poliittista yhteistyön tiivistämistä. Presidentti allekirjoittikin 26.6. poliittisen sopimuksen Saksan kanssa, jonka johdosta Yhdysvallat katkaisi suhteensa Suomeen. Sopimuksessa todettiin mm. ”että Suomi on päättänyt käydä sotaa Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan siksi, kunnes Neuvostoliiton taholta Suomeen kohdistuva uhka on poistettu”.

Bagration- operaation alla koordinoitiin päämajassa sotatoimia Karjalan ja Leningradin rintamilla

Joitain päiviä ennen Bagrationin alkamista Vasiljevski kutsuttiin 17.6. 44 neuvotteluihin Moskovaan, jossa hän yleisesikunnan Antonovin kanssa tapasi päämajassa Stalinin. Keskusteltiin tilanteesta Suomen rintamalla ja todettiin, että Hitlerin sodanjohto vaikeuksistaan huolimatta joutuu vahvistamaan Suomen puolustusta. Samalla oltiin yhteydessä Leningradin R:n komentajaan L.L. Govoroviin. Keskusteluissa todettiin, että Viipurin valtauksen jälkeen hyökkäystä jatketaan Elisenvaaran- Imatran- Viro­joen linjalle, vapautetaan Itämeren laivaston avustuksella Koivusaari ja muut Viipurinlahden saaret, jonka jälkeen pureudutaan Karjalan Kannakselle ja siirrytään siellä puolustukseen. Tämän jälkeen Leningradin R keskittyy Eestin vapauttamiseen. Samalla oltiin yhteydessä Karjalan R:n komentajaan Meretskoviin ja varmistettiin operaation alkavan siellä 21.6.

Heinäkuun puolivälissä päättyi neuvostojoukkojen hyökkäys Kannaksella

Viipurin valtauksen jälkeen Leningradin R jatkoi hyökkäystä 22.6. Viipurin itäpuolella. Suomalaiset siirsivät voimia Itä-karjalasta Kannakselle ja saivat Saksasta luvattua apua sekä myös joukkoja mm. ilmavoimia, rynnäkkötykkipataljoonan sekä 122. div. Kannaksen voimat kyettiin nyt keskittämään Tali- Ihantalan kylissä suppeammalle alueelle neuvostojoukkojen hyökkäyksen painopistesuunnassa. Täällä neuvostojoukot eivät kyenneet enää etenemään ja Tali- Ihantalan taistelu muuttui asemasodaksi. Toisaalla VTK-linjalla Vuosalmella ja Äyräpäässä suomalaisilla oli Vuoksen oikealla rannalla sillanpää-asemat. Neuvostojoukot tuhosivat ne ja valtasivat Vuoksen vasemmalta rannalta n. 7 km leveän ja 3 km syvän pysyvän sillanpään, mutta eivät kyenneet täältä etenemään. Myöskään yritykset kiertää Viipuri Viipurinlahden kautta suomalaisten ja saksalaisten joukkojen selustaan ei onnistunut, koska paikalle oli ehtinyt saksalaisten 122. divisioona. Neuvostojoukot kykenivät kuitenkin valtaamaan Suonionsaaren, Ravansaaren, Esisaaren ja Teikarsaaren. Heinäkuun puolivälissä Leningradin R pysäytti hyökkäyksensä, asettui asemiin ja aloitti joukkojensa siirron Baltiaan. Hyökkäystä Kannaksen suunnalla ei ollut enää tarpeellista jatkaa, koska tavoitteet oli saavutettu ja Suomen tosiasiallinen irrottaminen sodasta oli nyt tosiasia.

Suomalaiset vetäytyivät Itä-Karjalasta

Hyökkäys Karjalan r:n 7. A:n voimin Aunuksen kannaksella alkoi 21.6. 44 aamulla. Painopiste oli Lotinanpellon kohdalla, jossa hyökkäys alkoi yli kolme tuntia kestäneellä tykistön tulivalmistelulla, jonka jälkeen neuvostojoukot rakentamaansa ponttoonisiltaa pitkin ylittivät Syvärin. Aunuksen kannasta puolustava ”Aunuksen ryhmä” (kolme divisioonaa ja yksi prikaati) aloitti aikaisemman käskyn mukaisesti vetäytymistaistelun ja vetäytyi 24.6. mennessä puolustukseen PSS-asemaan (Pisi- Saarimäki- Sammatus). Tilanne kuitenkin muuttui, kun neuvostojoukot 40 km pohjoisempana suorittivat maihinnousun Tuuloksen alueella ja katkaisivat Laatokan rannan suuntaan kulkevan maantien ja rautatien.

Suomalaiset joutuivat jättämään hyvin varustetun PSS- linjan. Perääntymisvaiheessa käytiin ankaria taisteluja. Suomalaiset eivät voineet perääntyä liian nopeas­ti, koska tarvittiin aikaa raskaan taistelukaluston evakuoimiseen itäiseltä Aunuksen kannakselta Petroskoin kautta. Tuuloksen ohittamiseen suomalaiset käyttivät sivuteitä. Perääntymistaistelua käyden suomalaiset joukot vetäytyivät 10.7. mennessä U-asemaan (Pitkäranta- Loimola puolustuslinja). U-linjalla käytiin vielä suuria taisteluja mm. Nietjärven ja Loimolan taistelut. Heinäkuun loppuun tultaessa taistelut muuttuivat täälläkin asemasodaksi.

Tärkeitä Suomenlahden saaria siirtyi Neuvostoliitolle

Monet Viipurinlahden saaret olivat Neuvostoliiton Itämerenlaivaston toiminnalle hyvin tärkeitä. Itämerenlaivasto miehitti 20.6. tyhjän, mutta tähystyksen kannalta tärkeän Narvin kalliosaaren ja samana päivänä Piisaaren. Tämän jälkeen neuvostojoukot kykenivät valtaamaan Koiviston saaret. Näillä toimilla itämerenlaivasto varmisti toimintansa Suomenlahden itäosassa ja kykeni siirtymään Narvan lahdelle, josta käsin ne tukivat Tallinnan suuntaan hyökkääviä Puna- Armeijan maavoimia.

Suursuomi jäi haaveeksi

Suomen  poliittisen johdon haaveet Suur-Suomesta ja aluelaajennuksista lepäsivät vain sen varassa, miten Hitler- Saksa selviää ”ristiretkessään” Neuvostoliittoa vastaan. Jo Smolenskin ja Moskovan taistelujen kohdalla selvisi, että nyt ei tulekaan ”paraatimarssia Uraliin”. Sotilaallisesti Suomen tilanne asettui ratkaistavaksi Valko-Venäjän ja Baltian kysymysten yhteydessä. Muistettakoon, että hyökkäys Baltiaan pysähtyi ”Panther”-linjalle helmikuussa 44 (KÄ 1/14), kun Ukrainassa tarvittiin voimia. Alkukesällä 44 oli mahdollista ja välttämätöntä Valko-Venäjän operaatiota heikentämättä lyödä takaisin Karjalassa majailevat suomalaiset, vapauttaa Suomenlahti tuleviin operaatioihin Baltiassa sekä avata liikenne Leningradista Muurmanskiin ja Ääniselle. Kun Puna- Armeijan hyökkäys pysähtyi Kannaksella sekä Itä- Karjalassa ja sotatoimet muuttuivat asemasodaksi, oli nämä tavoitteet lähes saavutettu, eikä taisteluja täällä ollut tästäkään syystä tarpeellista jatkaa. Neuvostoliiton sodanjohto tiesi, että hitleriläiset siirsivät kahdeksan jv- div sekä yhden ps- div Baltiasta Valko-Venäjälle. Siksi heti heinäkuun alussa päätettiin hyökkäystä jatkaa Baltiassa. Siksi Kannakselta ja Itä-Karjalasta alettiin heti heinäkuun alussa siirtää joukkoja Baltiaan ja Valko-Venäjälle (Kä 3/2011, Seppo Aaltonen ”Myytit murtuu”). Tässä ei ajateltu arvovaltakysymyksiä. Tiedettiin suomalaisten ”ristiretken” Karjalaan olevan lopussa, eikä Suomi jatka enää aktiivista sotaa. Tiedettiin loppuratkaisun Suomen osalta määräytyvän sen mukaan mitä lähikuukausina tapahtuu Baltiassa ja Valko-Venäjällä. Heinäkuun alussa tiedettiin sotatoimien Valko-Venäjällä kehittyvän oikeaan suuntaan. Tilanne Suomen rintamalla voitiin jättää odottamaan. Tämän kanssa on linjassa se, että jo 14.7.-44 Suomi sai Tukholman lähettiläänsä kautta tiedon, että Neuvostoliitto on valmis keskustelemaan rauhasta, mutta tästä tulee Suomen tehdä aloite. Lähes kolmen vuoden odottelu Karjalassa oli päättynyt ja Suur-Suomi jäänyt haaveeksi.

Kolmessa vuodessa osat olivat muuttuneet

Kesäkuun 22. p. oli kulunut kolme vuotta Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon. Puna-armeija oli valmis aloittamaan operaation hitleriläisten karkottamiseksi Valko-Venäjältä. Partisaanit toimivat näinä päivinä aktiivisesti mm. tuhoamalla selustassa vihollisen kuljetus-yhteyksiä katkaisemalla rautateitä. Kaikilla rintamilla oli aloitettu taistelutiedustelu vihollisen tulipesäkkeiden ja sijainnin selvittämiseksi. Yleishyökkäyksen aloitti 23.6. 44 1. Baltian R, 3. V-VR ja 2. V-VR. 24.6. hyökkäykseen yhtyi 1. V-VR:n.

Bagration- operaatio alkoi menestyksellisesti

Hyökkäyspäivänä 23.6. 44 sää oli huono. Ilmavoimia ei kyetty käyttämään tehokkaasti. Parasta apua hyökkäävälle jalkaväelle antoi tykistö. Polotskin pohjoispuolella 4.IskuA eteni huonosti, mutta 6.KaA ja 43.A, jotka kiersivät Vitebskiä luoteesta mursivat vihollispuolustuksen edeten päivän kuluessa 15 km ja 1.PsAk odotti hetkeä, jolloin se ohjataan murto-aukkoon. Vitebskin eteläpuolella 39. ja 5.A etenivät ja natsien hallussa oli enää 20 km leveä käytävä Vitebskin lounaispuolella. Tuli nopeasti yhdistää 43.A:n vasen siipi ja 39.A:n oikea siipi sekä estää vihollisen reservien pääsy kaupungin lounaispuolelta. Siksi  5.A:n hyökkäystä kiirehdittiin Sennon kaupungin alueelle ja että syntyneeseen murto-aukkoon voitaisiin nopeasti ohjata N.S.Oslinovskin mek rv- ryhmä. Sennon alueelta tämä ryhmä ajateltiin lähettää koukkaamaan Orsa lännestä. Orsan seudulla 11.KaA ja 31.A etenivät hitaasti kohdattuaan edessään vahvoja saksalaisvoimia. Ne ponnistelivat eteenpäin vallaten vihollislinjan toisensa jälkeen. Suunniteltiin, että Oslinovskin ryhmä ja Krylovin 5.A murtavat vihollisen vastarinnan Orsan alueella ja sen jälkeen ohjataan päivämarssin päässä oleva 5.KaPsA 5.A:n kaistalla murto-aukkoon etenemään kohti Borisovia. 6.KaA ja 43.A torjuivat vihollisen voimakkaita vastahyökkäyksiä ja etenivät 24.6. Väinäjoelle ja alkoivat vallata sillanpäitä sen etelärannalta.

Vitebsk vapautettiin

Ljudnikovin 39.A murtautui Vitebskin lounaispuolella olevaan saksalaisten käytävään muodostaen sinne saartorengasta. Bagramjan lupasi kiirehtiä, että 43.A tavoittaa 39.A:n saattaakseen Vitebskin saarron loppuun. Illalla Oslikovski ps- joukkoineen lähti liikkeelle ja murtautui seuraavana päivänä Sennoon. 3.V-VR:n vasemmalla siivellä 11.KaA:n kulkua hidastivat suot. Siksi Rotmistrovin 5.KaPsA päätettiin siirtää 3.V-VR:n alaisuuteen ja ohjata se Krylovin 5.A:n läpimurtoa hyväksi käyttäen Boguševskin alueelle ja suunnata se sieltä Orsa selkäpuolelta kiertäen Tolotšinia ja Borisovia kohti. Oslikovskin ryhmän tuli edetä edelleen Sennosta Berezina ylittäen Pleštšenitsya kohti. Huonosta säästä huolimatta rynnäkkökoneet tukivat menestyksellisesti jalkaväen ja ps-voimien etenemistä. 5.A:n kohdatessa kovaa vastarintaa Boguševskin luona 1.IlmaA suoritti hyökkäyksiä vihollisen tukikohtiin huolimatta, vaikka pilvet olivat 100 m maanpinnasta. Vitebsk saarrettiin ja mottiin jäi viisi saksalaista divisioonaa, joista 20000 kaatui ja vangiksi joutui 10000 sotilasta. Saarto puhdistamiseen 26.6. osallistui vain osa 39.A:n ja 43.A:n joukkoja päävoimien edetessä  länteen.

Model ei onnistunut pysäyttämään Puna- Armeijan etenemistä Minskiin

Kesäkuun lopussa 1. Baltian R keskittyi Polotskin alueella tuhoamaan vahvaa vihollisryhmittymää, jonka puolustuskeskus suojasi Baltian eteläisiä tuloteitä. 26.6. valtasi 5.KaPsA ilmavoimien tuella Tolotšinin piirikeskuksen ja eteni Minskin maantielle 50 km Orsasta länteen. Samaan aikaan 11.KaA ja 31.A valtasivat Orsan takimmaisia puolustusasemia. Orsa puhdistettiin fasisteista 27.6. I.M.Tšistjakovin 6.KaA ja Belodorovin 43.A valtasivat 28.6. Lepelin. Oslikovskin mek rv- ryhmä ylitti Berezinan Borisovin pohjoispuolella ja sitä seurasivat 3.V-VR:n päävoimat. 1.7. 44 murtautuivat 11.KaA:n, 31.PsA:n ja 5.KaPsA:n joukot Borisoviin. Keskustan AR:n komentajan Model’n ei onnistunut pysäyttää Puna- Armeijan etenemistä Berezina- joella. Hän järjesti uuden puolustuksen Dolginovon- Logoiskin- Smolevitšin- Tšervenin linjalle siirtäen sinne sotatoimiyhtymiä muilta rintama-osuuksilta sekä muualta Euroopasta. Ne eivät kuitenkaan kyenneet estämään 3. ja 1.V-VR:n joukkojen etenemistä, jotka partisaanien tuel­la lähestyivät nyt Minskiä.

Taistelut etenivät etelämpänä myös Mogilevin ja Bobruiskin kohdalla

Yleishyökkäyksen aloittivat 2.V-VR:n joukot 23.6.-44 ja 1. V-VR:n joukot 24.6. Vihollisen puolustuksen Mogilevin kohdalla mursi  2. V-VR:n 49.A vallaten sillanpään Dneprillä. Myös 1. V-VR:n isku Paritsin suuntaan kehittyi suunnitelmien mukaan. Vihollisen rintama murrettiin  ja 1. PsAK työntyi murto-aukkoon ja syvensi sitä 20 km Bobruiskin suuntaan. Tämän jälkeen sotatoimiin mukaan lähetettiin Plijevin mek rv-ryhmä, joka 1. PsAK:n kanssa eteni nopeasti. Samoin etenivät 28. ja 65.A. Metsä- ja suo-alueilla pioneerit ja sotilaat ennakkosuunnitelmien mukaisesti rakensivat telateitä huollon ja joukkojen siirron varmistamiseksi. Natsipuolustuksen murtaminen Rogatševin suunnalla tuotti vaikeuksia, koska vihollisen vastarinta täällä oli aliarvioitu. 3. ja 48.A:lla ei ollut tarpeeksi läpimurtovoimia. 3.A:n komentaja Gorbatov esitti, että suoritetaan isku Baharovin ps- ak:n voimilla vähän pohjoisempana metsä- ja suo-alueella, jossa vihollisen puolustus on heikompaa. Esitys toteutettiin ja Baharovin panssarit iskivät sivusta nopeasti kohti Bobruiskia ja katkaisivat vihollisen vetäytymistien Berezina-joen yli. Hitleriläiset alkoivat vetäytyä Zlobinin- Rogatševin linjalta, mutta ainoa silta Bobruiskin luona Berezinan yli oli 26.6.44 jo Baharovin ps- ryhmän miehittämä. Bobruiskin luoteispuolella edennyt Panovin ps-ak katkaisi kaikki vihollisjoukkojen vetäytymistiet. Bobruiskin alueel­la syntyi 27.6. kaksi mottia, joihin saarrettiin yhteensä 40000 vihollisen sotilasta. Saarron purkaminen annettiin 48.A:n tehtäväksi. 3. ja 65.A saivat tehtäväkseen hyökätä pysähtymättä Bobruiskiin Osipovitšin suuntaan. Bobruisk puhdistettiin fasisteista 28.-29.6.44. Samaan aikaan Slutskia kohti hyökkäsivät Lutšinskin 28.A ja Plijevin mek rv-ryhmä.

Tavoitteita täsmennettiin

Vitebskin ja Bobruiskin valtaamisen jälkeen neuvostojoukot etenivät Valko-Venäjällä molemmilla sivustoilla ja saattoivat saarrostusuhan alaiseksi koko fasistien Keskustan AR:n. Koska neuvostojoukkojen eteneminen Bagra­tion- operaatiossa oli nopeaa, piti päämaja 28.6. neuvonpidon rintamankomentajien sekä Vasiljevskin ja Zukovin kanssa. Taistelutehtäviä täsmennettiin tulevien tehtävien osalta seuraavasti: (1) 1. Bal­tian R sai käskyn vapauttaa Polotsk sekä hyökätä Glubokojeen. (2) 3. ja 2. V-VR saivat tehtäväkseen Minskin vapauttamisen. (3) 1. V-VR:n tuli hyökätä päävoimillaan Slutskin- Baranovitšin suuntaan ja kehittää osalla voimia hyökkäystä Minskiin etelästä ja lounaasta käsin. Nämä päämajan täsmennykset perustuivat yleissuunnitelmaan saartaa natsien Keskustan AR.

Minskin vapautus

Kesä- heinäkuun vaihteessa taistelukiilat lähestyivät Minskiä sekä pohjoisesta että etelästä. Minskin pohjoispuolella III KaMekAK valtasi partisaanien kanssa Vileikan katkaisten samalla vihollisen perääntymistiet luoteeseen. 5. KaA:n ps- voimat etenivät Svislotšin (Berezinan sivujoki, virtaa Minskin lävitse) yläjuoksulle ja sulkivat pohjoiseen johtavat tiet. 11. KaA:n ja 31. A:n joukot murtautuivat idästä Smolevitšiin. Etelästä etenivät nopeasti 1. V-VR:n joukot, jotka valtasivat Stolbtsyn ja Nesvišin ja katkaisivat Baranovitšiin johtavan rautatien. Heinäkuun 3. päivänä 3. ja 1. V-VR:n joukot kohtasivat toisensa Minskin keskustassa. Saman päivän kuluessa Minsk puhdistettiin kokonaan vihollisista. Minsk oli täysin hävitetty. Jo aiem­min partisaanit tiedottivat fasistien panostavan Minskin vielä jäljellä olevia suuria rakennuksia räjäyttääkseen ne. Neuvostojoukkojen nopeasta etenemisestä joh­tuen tätä ei ehditty suorittaa ja Puna-Armeijan pioneerien onnistui purkaa miinoitteet ja räjäytyspanokset. Partisaanijoukot järjestivät 16.7. 44 Minskissä voitonparaatin.

Minskin motti

Minskin itäpuolella 2. ja 3. V-VR:n ahdistamat fasistien Keskustan AR:n päävoimat joutuivat jälleen mottiin. Saarroksiin joutuivat Mogilevin alueelta perääntyneet fasistien 4. A:n joukot sekä Vitebskin, Orsan ja Bobruiskin luona tappion kärsineiden Keskustan AR:n 3.PsA:n ja 9. A:n rippeet. Vasta 12.7. koko vihollisryhmä antautui. Saarroksiin joutui n. 80000 sotilasta ja heistä n. 45000 joutui sotavangeiksi.

Loppupäätelmä

Tässä vaiheessa vihollisjoukot perääntyivät nopeasti länteen. Bagration- operaation ensimmäinen vaihe päättyi Minskin vapauttamiseen. Neuvostovoimien piirissä oli tehty jo päätös aloittaa taistelut Baltian vapauttamiseksi (24.7.). Heinäkuun puolivälissä neuvostojoukot olivat jo Puolan, Latvian ja Liettuan rajoilla. Heinäkuun alkupuolella Englannin ja USA:n sotilasedustajat vierailivat Valko-Venäjän rintamalla ja tapasivat yleisesikunnan päällikön Vasiljevskin, joka tutustutti heidät toimintaan joillain rintama-osuuksilla ja järjesti heille tapaamisen vangittujen saksalaiskenraalien kanssa. Liittoutuneiden edustajat informoivat Valiljevskia ja muita sotilashenkilöitä Normandian maihinnousun edistymisestä. Kaikki nämä tapahtumat olivat Suomen poliittiselle ja sotilasjohdolle selkeitä osoituksia siitä, että sota on käyty loppuun. Siksi Puna-Armeijan päävoimat Kannakselta ja Itä-Karjalasta voitiin täysin turvallisesti siirtää Baltiaan ja Valko-Venäjälle

Toimitti:

Heikki Männikkö

 

Lähdeaineisto:

Marsalkka Žukovin muistelmat,

Marsalkka A.Vasilevski: Elämäni työ,

Marsalkka K. Rokossovski: Sotilaan velvollisuus,

APN: Toisen maailmansodan aattona,

Albert Axel: Stalin sodanjohtajana,

Grigori Deborin: 30 vuotta suuresta voitosta,

Istoriâ vtoroj mirovoj vojny : 1939-1945 : v 12-h tomah

Tekijä: Gretshko A. A.

Anthony Tucker-Jones: Stalinin kosto, Puna-Armeijan vastaisku kesällä 1944

 

Kuvateksti: Itärintama Valko-Venäjä kesä 44

Puna-Armeijan eteneminen 70 vuotta sitten Valko-Venäjällä oli nopeaa ja runsaassa kahdessa viikossa oli Minsk vapautettu. Hitleriläiset vetäytyivät nopeasti länteen ja jo 4.7. 44 rintamalinja kulki lähellä Latvian ja Liettuan rajoja. Suomen poliittiselle johdolle tämä oli silloin ”kylmää kyytiä”. Hitler-Saksan, jonka voittoon Suomen johto perusti unelmansa ”Suur Suomesta”, tappio oli silloin väistämätön. Tarkalleen kolme vuotta aikaisemmin Saksa katsoi oikeudekseen hyökätä liittolaistensa kanssa Neuvostoliittoon. Nyt olivat osat muuttuneet.

 

Kuvateksti: Turovin kaupunki, Pripjat- joki

Valko-Venäjä kärsi eniten sodasta. Asukkaat muistavat sen. Tämä kuva on Turovin kaupungista Pripjat- joen varrelta (katso karttapiirros). Pripjat-joki ympäröivine kosteikko- ja vesistöalueineen on laaja alue, jota raskaiden taistelujoukkojen oli vaikea ylittää. karttapiirroksesta näkyy miten rintamalinja ”katkeaa”. Syynä lienee se, että tällä alueella tuskin oli selkeää rintamalinjaa. Taustalla oleva vesi ei liene Pripjat- joen pääuoma, vaan osa siihen liittyvää vesi- ja kosteikko aluetta.

 

Kuvateksti: Sammatuksen kylä, PSS-linja, kylänraitilla

Vierailimme kesällä 2012 Kal­lion- Vallilan Suomi-Venäjä-seuran järjestämällä ”Laatokan kierroksella” mm. Sammatuksen kylässä, jonka kautta PSS- linja kulki.  Kuvassa allekirjoittaneen kanssa rouva, joka työskenteli suomalaisten kanttiinissa koko 2.5 vuotta kestäneen asemasodan ajan. Rouva kertoi, että suurhyökkäyksen aikana he siirtyivät vähäksi aikaa evakkoon, palasivat takaisin ja heti alettiin uudelleen organisoida kolhoosia. Suomalaisten aina kovan kiireen vuoksi keskustelumme jäi lyhyeksi ja rouvalla olisi ollut paljon kerrottavaa. Kuka siellä suunnalla kulkeekin, muistakaa käydä haastattelemassa häntä.

 

Kuvateksti: Sammatuksen kylä, PSS-linja, muistomerkillä

Sammatuksen kylän yläpuolella kohoavalla mäellä on PSS linjasta ja suurhyökkäyksestä kertova muistomerkki. Siellä löytyy tulipesäkkeitä, muistokiviä ja kuvassa oleva ”Sotka” (T34-panssari)

 

Kuvateksti: Voitonpäiväjuhla Minskissä v. 2012

Sota kohteli Valko- Venäjää rankasti. Neljännes kansasta ja joukossa kaikki juutalaiset menehtyivät. Kaikki merkittävät taajamat tuhottiin ja satoja kyliä poltettiin, kun fasistit miehittivät maata melkein kolme vuotta. Tänään Minsk on kehittynyt ja kaunis kaupunki, jossa asuu lähes kaksi miljoonaa ihmistä. Kuva Voitonpäivän kansalaismarssilta Minskissä v. 2012.

 

Kuvateksti: Toisen maailmansodan muistolle omistettu puisto Petroskoissa

Toisen maailmansodan muistolle osoitettu puisto Petroskoissa. Taustalla Metso-aiheinen monumentti ja etualalla Neuvostoliiton sankarikaupungeille nimetyt laatat.

 

Kuvateksti: Suurhyökkäys Kannaksella

Piirroksesta selvinnee keskeisimmät paikat, jonne kesä- heinäkuussa 1944 käydyt taistelut Karjalan Kannaksella sijoittuivat.

 

Kuvateksti: Suurhyökkäys Aunuksen kannaksella

Piirroksesta selvinnee keskeisimmät paikat, jonne kesä- heinäkuussa 1944 käydyt taistelut Aunuksen Kannaksella sijoittuivat.

 

Kuvateksti kirjaan "Stalinin kosto"

Tucker-Jones’n kirja ”Stalinin kosto” on ”vähän asenteellinen” ja antaa ymmärtää, että Bagration-operaatiossa olisi ollut pelkästään kyse Stalinin halusta kostaa fasisteille. Mutta kyllä hänellä nämä sotaa koskevat asiakohdat ovat lähes paikallaan. Kannattaa kirja hankkia.  Sen löytää erilaisilta halpakirja-tiskeiltä.

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Martti Kauppila

Neuvostoliitto koko ajan vain "vapautti" kansoja, mutta ei älynnyt siirtyä pois "vapauttamistaan" maista.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Näinhän se on. Muistaneeko kirjoittaja käsitellä myös sotarikokset ja raiskaukset jne...
Historian tutkimushan on saanut paljon uutta tietoa kun päästy vertailemaan eri maiden tietoja. Esim sotahistoria länsimaissa. Niistä on selvinnyt paljon kysymyksiä, kun ei olla pelkästään toisen puolen tekemien kirjausten varassa.

Mutta tässäkin on yksi joukosta pois. Venäjä. Sinne ei ole mitään asiaa, muuta kuin ennalta tarkastettuihin tietoihin. Ettei mitään ikävää paljasteta.

Kiva kun on näitä uskovia.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Venäjän omatekoinen kansanmurha nälän avulla, valtion keskitysleirit, vankileirien saaristot ja psykiatriset klinikat toisinajattelun hoitoa varten voisivat täydentää Stalinin ajan Neuvostoliiton rauhanpyrkimyksiä, puhumattakaan koko itäisen Euroopan alistamisesta.

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Vapauttamisen ideologia ja propaganda

ovat toimineet ja toimivat edelleen erinomaisesti. Kerron yhden pienen esimerkin, jota en väitä todistusvaoimaiseksi, vain jotenkin hauskaksi. Vierailin Turkmenistanissa 2005 sikäläisen kollegani kanssa hänen kotonaan. Hän asui mummonsa kanssa kahden yhden huoneen mökissä. Mummo oli aivan innoissaan tavatessaan ensi kerran eläissään ulkomaalaisen. Mummon piirakat olivat parhaita, mitä olen syönyt. Hän hypisteli minua yhtenään kuin varmistaakseen, että olen oikea olemassaoleva ihminen. Hän ei muistanut koskaan kuulleensa Finland-nimisestä maasta. Aivan tapaamisemme lopussa hän yhtäkkiä löi käsiään yhteen ja huudahti: "Olenhan minä kuullut! Stalin vapautti Suomen! Olitte varmaan onnellisia."

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Stalin olisi mielellään vapauttanut suomalaisia-Katyniin !

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Itä-Preussin etninen puhdistus saksalaisista lienee seuraavassa osassa tätä kirjoitussarjaa mukana? Sehän alkoi jo vuoden 1945 alussa.

Antti Jokinen

Olen keskustellut tästä asiasta usein virolaisten tuttavieni kanssa. He olisivat ihan mielellään jääneet ilman Neuvostoliiton vapautusoperaatiota.

Käyttäjän MatiasKapanen kuva
Matias Kapanen

Non Jazz -tapahtumassa 2010 Jokilaiva Katariinalla valkovenäjältä tullut vaihto-opiskelija oirehti porilaisten marssin vaihtoehtona rikkinäistä Gameboytaan, joka on 1980luvun pelikonsoli.

Eilisen Chile-Espanja pelin kommentaattori sortui lauseeseen "wissen sie natürlich" ikään kuin terveys "gesundheit" olisi jokseenkin sotilaallinen toimenpide. Tietääkseni Itävalta ei ole harjoittanut tämänkaltaista sekaannusta.

Murhien tai rikollisuuden puoltaminen sotahistorian kohtalontodistusvoimalla ei ylennä mieltä mihinkään esimerkkeihin. Toiminnallisesti Marokkoon sijoittuvat Gustavin seikkailut Asko Sahlbergin romaanissa Siunaus kantavat liepeillään Karjalan Kannaksen linnoittamista, vallittamista, 2000luvulla harjoittavia henkilöhahmoja. Sivistyksen ja kulttuurin ei ole välttämättä luhistuttava, kuten Isla Tiberinan soman barokkikirkon neljännessä alttaritaulussa tapahtuu marttyyreille NL:n maailmanvallan vuoksi. Stalin on Euroopassa vähintään samantasoinen sotarikollinen vieraalla maalla kuin Hitlerin natsit olivat syvällä NL:n uumenissa elämäntilaa etsiessään.

Käyttäjän heikkimannikko111 kuva
Heikki Männikkö

Tähän kirjoitukseeni on nyt tullut kahdeksan kommenttia, Yhtesenä piirteenä niissä on, että kaikki ovat niin hirveän kaunaisia. Te ikään kuin vihastutte näihin asioihin ja ennen kaikkea siihen, etä Neuvostoliitto voitti sodan. Olisiko mielestänne ollut parempi, että Hitler olisi voittanut sodan. Miettikää sitä, että Hitlerin hyökätessä ensin länteen, kaikki luovuttivat. Neuvostoliitto taisteli oikeasti Saksaa vastaan, eikä antanut vaikeimmallakaan hetkellä periksi. Eikä se ollut yksin Neuvostoliiton sota, vaan Neuvostoliitto soti kolme vuotta koko liittoutuneiden puolesta ja työnsi saksalaiset suurten tappioiden hinnalla sieltä Volgalta omille rajoilleen Dneprin länsipuolelle. Mielellään monet haluavat samaistaa Hitlerin ja Stalinin. Muistakaa, että se oli kuitenkin Hitler Saksa, joka sen sodan aloitti.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Sodan aloittivat Saksa ja Neuvostoliitto yhdessä. Yhteisellä operaatiolla joka päättyi Puolan jakamiseen ja yhteiseen voitonparaatiin.

Et myöskään ota huomioon sitä että vaikka Saksa onnistui ajamaan sodan alussa tankkinsa atlantin rantaan, jatkoi Englanti ja kanaalin yli paenneet ranskalaiset eurooppalaiset sotaa kanaalin yli.

Ei antanut muutkaan periksi vaan taistelivat, jopa miehitetyssä Euroopassa ja Afrikassa. Neuvostoliiton ei juuri tarvinnut taistella muuta kuin Saksalaisia vastaan. Englantilaisten täytyi jakaa voimansa oman saarensa puolustamiseen sekä maihinnousun valmistamiseen sekä Aasian rintamalle.

Niiden sadantuhannen puolalaisten upseereiden ja sotilaiden joiden onnistui paeta länteen jatkamaan taistelua, kävi paljon paremmin kuin niiden jotka jäivät Puolaan Puna-armeijan teloitettavaksi.

Jos kerran Neuvostoliitto oli niin suurenmoinen sankari, niin miksi Neuvostoliitto ei antanut materiaaliapua 1940-41 Isoon-Britanniaan? Murmanskista olisi ollut aivan oivallinen meriyhteys avun toimittamiseksi briteille jotka taistelivat Euroopan vapauden puolesta.

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Hyvä Heikki Männikkö

Voisitko ystävällisesti vastata ja perustella, miten olen ollut hirveän kaunainen.

Antti Jokinen

"Olisiko mielestänne ollut parempi, että Hitler olisi voittanut sodan."

Olisi.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

"mutta sitä ennen oli katsottu välttämättömäksi ajaa vihollinen ulos Karjalan ja Aunuksen kannalsilla sekä Itä-Karjalassa."

Hieman kyllä kylmää lukea suomalaisen blogistin kirjoittavan omasta kansastaan vihollisena.

Käyttäjän heikkimannikko111 kuva
Heikki Männikkö

Joo ei se ollut kaunainen. Katsoin vaan sitä kommenttien yleisilmettä ja luin kyllä tämän sinunkommenttisi myös, eikä se ollut ollenkaan pahansuopa tai kaunainen.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Kyllä minä olen tyytyväinen natsisaksan tappioon. Oliko neuvostoliitto yhtään parempi? Ja nyt kun tätä fasismiakin taas on jankutettu, niin kyllä minusta fasismin ja kommunismin väliin kuuluu =.

Toimituksen poiminnat