heikkimannikko111

Kristinuskon lähtökohdat ja merkitys luokkayhteiskunnalle

  • Aleksanteri Syväriläisen luostari auttanee ymmärtämään uskonnon olemusta: kuvateksti artikkelin lopussa
    Aleksanteri Syväriläisen luostari auttanee ymmärtämään uskonnon olemusta: kuvateksti artikkelin lopussa
  • Kampin kappeli on hyvä esimerkki uskonnon olemuksesta: kuvateksti artikkelin lopussa
    Kampin kappeli on hyvä esimerkki uskonnon olemuksesta: kuvateksti artikkelin lopussa

Kristinuskon yhteiskunnallisista lähtökohdista sekä merkityksestä luokkayhteiskunnalle ja kapitalistiselle maailmalle

Alkulauseeksi

Ostan joka vuosi vähän ennen Joulua ns. ”vanhan kansan allakan” eli perinteisen kalenterin, mikä usean vuosisadan ajan kuului joka kodin varustukseen. Sieltä katsottiin kaikki nimi- ja juhlapäiviin, vuodenaikoihin, säähän, taivaankappaleiden liikkeisiin yms. liittyvät tiedot. Se hoiti joka kodin ”tietokoneen” tehtävää. Tällaista kalenteria julkaistiin jo vuodesta 1608 lähtien. Vuosina 1749-1809  sen julkaisemiseen oli yksinoikeus Ruotsin kuninkaallisella tiedeakatemialla. Sen jälkeen yksinoikeus siirtyi v. 1809 Turun yliopistolle. Turun palon jälkeen vuodesta 1828 Almanakkaan oli Helsingin yliopistolla pitkään yksinoikeus, joka päättyi Suomen liityttyä EU:iin v. 1995. Vuodesta 1996 Helsingin yliopisto alkoi julkaista samankaltaista ”Yliopiston almanakkaa”. Se mikä aina kiinnittää huomiotani on mitä sen kannessa lukee. Nyt ensi vuodeksi ostamassani ”allakassa” lukee ”Yliopiston almanakka vuodeksi 2014 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän”. Vastaavasti kirjoittaessani ensimmäisen version tähän kirjoitukseen v. 2010 jouluna, siinä luki ”Yliopiston almanakka vuodeksi 2011 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän”. En voi olla ihmettelemättä, että elämme muutaman päivän kuluttua jo vuotta 2014, jolloin historiankirjoitus ei vieläkään tunne ainoatakaan historiallisesti dokumentoitua mainintaa Jeesuksesta ja tästä huolimatta asiasta puhutaan kuin se olisi totta. Tämän ohella huomioni kiinnittyy joululauluihin, joissa lähes kaikissa tulee mainita tämä Jeesus. Monilta viihdetaiteilijoilta ilmestyy joululevy ja näyttää siltä, että tämä kristillinen Jeesus siellä tulee ”varmuuden vuoksi” mainita. Sitä vastoin monet sellaiset vanhat suomalaiset joululaulut kuten ”Soihdut sammuu” tai ”Joulupukki Joulupukki”, joissa Jeesusta ei mainita, ne yleisradion ohjelmistossa ovat vähemmistönä. Näistä lähtökohdista päädyin jo kolme vuotta sitten (v. 2010) käyttämään joulupäiväni, Uudenvuodenpäivän sekä vielä Loppiaisen kirjoittamalla ”Jeesuksen ja kristinuskon historiallisista ja filosofisista lähtökohdista” artikkelin. Vuosien varrella olen seurannut aiheeseen liittyvää keskustelua ja aina vuodenvaihteessa olen päivittänyt (korjaillut) tätä kirjoitustani. Vuosi sitten, kun aloin laittaa joitain kirjoituksiani tänne US-blogiin, laitoin sinne myös tämän kristinuskon ”filosofista rakennusta” koskevan kirjoitukseni, joka nyt saa seurakseen uuden päivityksen. Toivottavasti jaksatte lukea.

Kehittynyt luokkayhteiskunta omaksuu kristinuskon arvomaaailman

Kristinuskolla on monessakin mielessä aivan keskeinen asema kapitalistisessa yhteiskunnassa. Kirkon avulla omistava luokka hallitsee ja käyttää valtaa yhteiskunnassa. Tämä on ymmärrettävä niin, että kristinuskon avulla luodaan ihmisille se arvomaailma, jonka avulla tämä yhteiskunta pysyy pystyssä. Harvoin kuitenkaan monellekaan meistä mieleen tulee se tosiasia, että historiankirjoitus ei tunne ainoatakaan dokumenttia Jeesuksesta. Kaikki mitä me Jeesuksesta tiedämme, on peräisin Paavalilta hänen kirjeistään perustamilleen kristillisille seurakunnille. Se mitä hyvin tuntemamme neljä evankeliumia kertovat Jeesuksesta ovat kirjoitettu n. vuosina 65-130 jaa. (jälkeen ajanlaskumme alun). Niiden sisältämät tiedot Jeesuksesta ja alkukristityistä välittyvät pitkälti Paavalin kautta. Paavali ei koskaan tavannut Jeesusta, eikä hän myöskään kirjoitustensa perusteella tavannut ketään ”Jeesuksen opetuslapsia”, jotka olisivat suoraan olleet yhteydessä Jeesukseen. Kaikki tiedot Jeesuksesta ja hänen opeistaan välittyvät Paavalille ja hänen aikalaisilleen alkukristittyjen kertomusten kautta. Totuus kuitenkin on, että kristinuskosta ja siihen liittyvästä ajatuksesta Jeesuksen sovitusuhrista muodostui se maailmankatsomus, jolla yhteiskuntaelämää ohjataan suuressa osassa maailmaa tänäänkin. Miten tämä on mahdollista ja mikä siis on tämän tausta?

Uskonto (kirkko) ja maallinen valta kietoutuvat yhteen

Tutkittaessa kristinuskon syntyhistoriaa on muistettava, että orjanomistuksellisessa luokkayhteisössä kuten nykyisen Israelin/Palestiinan alue eaa. (ennen ajanlaskumme alkua) oli, uskonnolliseen maailmankatsomukseen ja sen ympärille rakentuvaan uskonto-instituutioon kytkeytyivät kaikki yhteiskuntaelämän säännöt, arvomaailma ja muut sen kaltaiset elementit, joilla kansaa ohjattiin ja hallittiin. Silloisessa juutalaisessa yhteiskunnassa ihmisen jokapäiväiset toimet määriteltiin uskonnollisten ohjeiden kautta hyvinkin tarkkaan. Kuten huomaamme, näinhän asia on tänäänkin. Jos yleensäkin jotain silloin haluttiin yhteiskunnassa muuttaa, oli kyettävä vaikuttamaan uskonnollisiin käsityksiin, sillä niiden kautta ohjautui myös pitkälti maallinen elämä. Esimerkkinä voimme myöhemmältä ajalta mainita vaikkapa Martti Lutherin ja hänen uskonpuhdistuksensa, joka oikeasti oli Euroopassa lähtölaukaus porvariston vallankumouksen alkamiselle. Feodaalinen aatelisto hallitsi kansaa katolisen kirkon arvomaailmaan perustuvilla opeilla. Katolisen kirkon vastaiset ”suvaitsevammat” opit puolestaan tukivat porvariston ajatuksia feodaaliaatelistoa vastaan, ja "uskonpuhdistus" alkoi juuri silloin, kun porvaristo oli kasvanut niin voimakkaaksi luokaksi, että se katsoi voivansa aloittaa feodaalien vastaisen vuosisataisen taistelun. Kyllä näitä aneiden vastustajia oli Lutherin lisäksi muitakin, mutta Luther jäi historiaan siksi, että hän eli aikana, jolloin porvaristo oli kasvanut luokaksi, jolle oli edullista tukea Lutherin kaltaisten ajatuksia.

Sama pätee Kristinuskon alkuaikoina (eaa). Silloin nykyisen Israelin/Palestiinan alueella vallitsi orjayhteisöllinen tuotantotapa. Juutalaisten yläluokka hallitsi "Rooman suojeluksessa" juuri juutalaisen vanhatestamentillisen uskonnon avulla. "Kirkon" t. temppelin, ”pappien ja oppineiden” välityksellä oli kehitetty erilaisten uskontoon "perustuvien" maallisten sääntöjen kokoelma, jotka määräsivät ihmisten jokapäiväisistä tekemisistä. Näissä oloissa oli tarkoin määrätty miten ihmisen tuli aikansa viettää ja työtä tehdä. Tässä uskonnon määräämässä maallisten sääntöjen viidakossa edes vapaa talonpoika ei ollut vapaa. On varsin selvää, että ainoa keino puuttua tähän sortoon oli yrittää vaikuttaa juuri uskontoon. Mitään muuta mahdollisuutta niissä oloissa ei olisi voinut kuvitellakaan. Niinpä ajanlaskumme alkuaikoina Palestiinan/Israelin alueella esiintyi moniakin koulukuntia (Essealaiset), jotka saarnasivat Israelin kansan vapautuksesta yhdistäen sen vanhan testamentin lupaukseen tulevasta messiaasta, kuninkaasta. Eivät uudet ns. "uustestamentilliset" käsitykset suinkaan levinneet pelkästään sen vuoksi, että se lupasi parannusta kuolemanjälkeisessä elämässä, vaan siksi, että vaadittiin muutoksia olemassa olevaan käytäntöön. Sille oli silloisessa Israelissa/Palestiinassa voimakas yhteiskunnallinen tilaus ja tarve. Asia kuitenkin oli niin, että silloinen Israel oli Rooman provinssi, ja Rooman käskynhaltijat eivät etujensa vuoksi sallineet "rettelöitä" hallitsemillaan alueilla. Siksi he tukahduttivat tällaisen kansan keskuudessa heränneen valtataistelun (luokkataistelun) alkuunsa. Nämä elementit löytyvät hyvinkin evankeliumeista, Jeesuksen, Johannes Kastajan, Pietarin t. Juudas Iskariotin hahmoista. Mutta Rooman käskynhaltijoilla oli toinenkin, ehkä tärkeämpi syy kukistaa kapinalliset ryhmät Juudeassa. Rooma oli imperiumi ja se yhteiskunnallinen tilanne, joka nosti t.  herätti kapinaa Israelissa, oli kypsynyt laajalti koko Rooman alueella. Yläluokan vastaista liikehdintää ei voitu sallia. Tätä taustaa vasten voimme pitää todennäköisenä, että nykyisen kristinuskon lähtökohta oli tällaisessa juutalaisuudesta muodostuneessa ”uustestamentillisessa” liikkeessä. Ja hyvin on todennäköistä, että siellä taustalla on historiallinen henkilö ”Jeesus”, josta alkukristittyjen perimätieto välitti sanoman Paavalille, mutta josta historiankirjoitus ei mainitse eikä tiedä mitään.

Rooman imperiumin tilanne ajanlaskumme alussa

Nyt tuleekin nähdä sitten toinen hyvin mielenkiintoinen asia. Miksi Israelin/Palestiinan alaluokan kapinasta, joka kukistettiin Roomalaisten toimesta, ponkaisi liikkeelle uskonnollinen näkemys, joka levisi koko Roomaan ja myöhemmin Eurooppaan yms. Lähtökohtana on se, että Rooma oli imperiumi, jonka eri alueilla oli ja eli paljon muualta Rooman eri alueilta tulleita ns. "vierastyöläisiä". Ne olivat tavallaan maastaan (eri provinsseista) irrotettuja (siirrettyjä) ihmisiä. Heillä kaikilla oli kotimaissaan ja kotimaistaan perinteenä erilaiset uskonnot ja erilaiset jumalat ja sen mukaiset arvomaailmat. Siksi monilla Rooman väkirikkailla alueilla oli ihmisillä hyvin heterogeeninen arvomaailma. Mutta he kokivat olevansa toistensa kaltaisia riistettyjä ihmisiä. Ajatelkaamme vaikkapa Korinton t. Efesoksen kaupunkeja, jonne Paavali suuntasi lähetysmatkan. Niissä eli merentakaisia eri Rooman alueilta tulleita ja tuotuja kauppiaita, merimiehiä, palvelusväkeä, orjia yms. Juuri juutalaisten uskonto (kuten monien muidenkin seemiläisten heimojen) sisälsi abstraktisen jumala- käsityksen. Siksi sillä oli mahdollisuus muuttua pohjaksi yleisroomalaiselle arvomaailmalle, koska se ei vaatinut omaksumaan jonkun toisen Rooman alueen erillisiä jumala- käsityksiä (härkä, aurinko, Rooman jumalat yms), vaan perustui abstraktiseen jumala-käsitykseen. Se lähti leviämään Israelin alueelta yhteiskunnalliseen muutokseen suuntaavana oppina ja sai kannatusta ensinnä juuri "vierastyöläisten", orjien yms. keskuudessa. Se kykeni yhtenäistämään ihmisiä antamalla heille yhtenäisen arvomaailman. Me sanoisimme, että sillä oli silloin ns. sosiaalinen tilaus.

Miksi historia ei puhu mitään Jeesuksesta?

Kristinusko on maailmanuskonto ja siksi moni ihmetteleekin, miksi kukaan sen ajan historioitsija ei mainitse sanaakaan Jeesuksesta. Ainoa historiallinen kristitty henkilö on Paavali (josta jäljempänä puhutaan), joka todennäköisesti kävi t. oleskeli Jerusalemissa Jeesuksen oletetun ristiinnaulitsemisen jälkeen, eikä hänkään missään vaiheessa sano tavanneensa ketään sellaista henkilöä, joka olisi tavannut Jeesuksen. Sille miksi ajan historioitsijat eivät mainitse Jeesusta lienee järkevä selitys siinä, että kristittyjen lahkolla ja Jeesuksen mahdollisella teloituksella oli jotain merkitystä vain juutalaisten ja alkukristittyjen keskuudessa. Muutoin tapahtuma oli niin merkityksetön, että siitä ei ole säilynyt mainintaa. Merkitys asialle tuli vasta sitten, kun Paavali oivalsi, että ”Jeesuksen” sanoma sisältää elementit Rooman tarpeisiin ja alkoi muokata siitä uuden ajan maailmankatsomusta.

Paavali

Jeesuksesta ja hänen alkuperäisestä sanomastaan meillä ei ole siis minkäänlaisia aikalaisten dokumentteja. Kaikki mitä tiedämme, on Paavalin kirjoittamaa. Jeesuksen ”lahkolla” t. opillisella suuntauksella oli kuitenkin todellista yhteiskunnallista tilausta juutalaisten keskuudessa, mitä osoittaa se, että kristityt kykenivät jatkamaan toimintaansa alkukristillisenä seurakuntana. Paavalin (Saul, Paulus) tiedetään syntyneen noin v. 10 jaa. (jälkeen ajanlaskumme alun). Tarsoksen kaupungissa Vähässä Aasiassa. Paavalin toiminta tunnetaan melko tarkkaan. Paavali oli Rooman kansalainen. Hänen toimintansa historialliset merkkipaalut voidaan asettaa kohdalleen suhteellisen tarkasti. Hän ja hänen perheensä noudattivat tarkasti juutalaista perinnettä. Paavali opiskeli Jerusalemissa valmistuen rabbiksi eli juutalaisuuden opettajaksi. Hänen arvellaan olleen myös Synedrionin eli suuren neuvoston jäsen, koska hän kertoo äänestäneensä kristittyjen vainoamisen puolesta. Paavali hyväksyi kristittyjen vainot, koska hänen mielestään kristityt olivat uhka juutalaisen uskonnon perusteille.

Paavalin ”kääntymys” ja sen historiallinen perusta

Uuden testamentin mukaan (Apostolien teot) Paavalille hänen ollessaan matkalla Damaskokseen (n. v. 33 jaa) pidättämään kristittyjä ”ilmestyi salaman muodossa jumala” joka sanoi hänelle ”Saul, miksi vainoat minua”. Tarinoiden mukaan tästä alkoi Paavalin toiminta kristittynä. On muistettava, että kertomukset Jeesuksen elämästä (evankeliumit) sekä ensimmäinen kirkkohistoriallinen teos, ”Apostolien teot”, kirjoitettiin vasta Paavalin kuoleman jälkeen ja muistitieto on muokannut kirjoituksia opillisesti tarkoituksenmukaiseen suuntaan. Siksi myös kertomus Paavalin kääntymyksestä ei ole Paavalilta itseltään, vaan myöhemmin koottua ja kirjoitettua. Paavali itse kirjoitti ehkä seitsemän kirjettä ja hänen läheiset seuraajansa hänen nimissään vielä kuusi kirjettä. Paavali itse ei mainitse tavanneensa Jeesusta tai ketään sellaista ihmistä, joka olisi tavannut hänet tavannut. Hän sanoo saaneensa kaikki suoraan Jumalalta. On kuitenkin jotain mitä tiedämme: Paavali oli juutalainen oppinut ja Rooman kansalainen. Vähän ennen Paavalin syntymää oli vaikuttanut juutalainen suuntaus (Jeesus), jonka seurauksena Paavalin aikana vaikuttivat alkukristityt ja jotka olivat perustaneet seurakuntia myös Israelin/Palestiinan ulkopuolella Juutalaisten keskuuteen. Paavali vainosi kristittyjä ja todennäköisesti tunsi heidän opinkappaleensa erittäin hyvin. Tässä lienee se palapeli/asetelma, joka teki Paavalista roomalaisen imperiumin, tulevan feodalistisen- ja kapitalistisen markkinatalousyhteiskunnan ehkä yhden merkittävimmän ideologin (jonka merkitystä kapitalistit itse tuskin edes huomaavat).

Paavalin kääntymisen yhteiskunnallinen perusta

Paavalin kääntymisen tiedetään tapahtuneen n. vuonna 36 (jaa.). Meidän tulee ymmärtää mistä siinä on kysymys? Oppineena ihmisenä ja Rooman kansalaisena (ja kristittyjen vainoojana) Paavali oli ”aitiopaikalla” näkemään Roomassa muodostuneen yhteiskunnallisen tilanteen. Hän näki miten ihmiset asutuskeskuksissa, satamakaupungeissa yms. olivat henkisesti, uskonnollisesti, kansallisesti hyvin heterogeenisia (erilaisia) ja miten tämä vaikeutti ihmisten kanssakäymistä ja keskinäisten asioidensa hoitamista. Ehkä Paavali saattoi nähdä myös kristinuskon mahdollisuudet koko Rooman imperiumin yhteiseksi aateperustaksi ja yhteiskunnalliseksi pelastajaksi. Joka tapauksessa koko Rooman imperiumi tarvitsi yhtenäisen aatemaaliman. Tällaiselle yhteiselle aate- t. arvoperustalle oli muodostunut voimakas sosiaalinen tilaus. Tämän Paavali huomasi ja tajusi, että alkukristillisyydestä löytyivät yhteiskunnalliset elementit Rooman yhteiseksi aateperustaksi, joka tarjosi mahdollisuuden vallitsevien ristiriitojen voittamiseen. Alkukristillisyys sisälsi käsitteen yleisestä ”jumalasta”, jonka Rooman koko väestö saattaisi hyväksyä. Mahdollisesti Paavali ”Damaskoksen tiellä” koki tämän oivalluksen ja vertasi sitä aikalaisilleen ”salaman iskuksi”. Varmasti jotain samankaltaista koki Doppler oivaltaessaan, että tähtien spektreissä spektriviivojen siirtyminen kohti punaista osoittaa kohteiden etääntyvän meistä ja on todiste maailmankaikkeuden laajenemisesta. Samaa koki varmasti Marx huomatessaan, että dialektiikka ja materialismi yhdistämällä päästään yhteiskunnallisten lainalaisuuksien jäljille. Kuitenkin tästä kääntymyksestään (oivalluksestaan) eteenpäin Paavali alkoi levittää ja ”kehittää” kristinuskoa. Hän perusti matkoillaan seurakuntia ja ohjasi niiden toimintaa kirjeillään ja avustajiensa välityksellä.

Jerusalemin kokouksesta muodostui tärkeä virstanpylväs

Jerusalemissa ns. apostolit ja seurakuntien johtajat pitivät n. vuonna 45 tärkeän kokouksen, johon myös Paavali osallistui. Siellä tehtiin tärkeä opillinen päätös. Sen mukaan myös ympärileikkaamattomilla oli oikeus tulla kristityksi. Se merkitsi, että kristinuskoa voitiin levittää muuallakin kuin juutalaisten keskuudessa. Tämä oli juuri Paavalin vaatimus ja merkitsi sitä, että Paavalin perustamien seurakuntien jäsenten ei tarvinnut omaksua juutalaisia tapoja. Tämä ratkaisi lopullisesti Paavalin ajatuksen ja tavoitteen siitä, että kristillisyys irtaantuu juutalaiseen kansaan sidoksissa olevasta ”ideologiasta” koko Rooman (ja maailman ) ideologiaksi. Tällä päätöksellä oli selvä poliittinen tavoite, jolla pyrittiin vaikuttamaan koko Rooman imperiumiin.

Kristinusko Rooman valtionuskonnoksi

Rooman yläluokan vastainen oppositio - silloinen työkansa - löysi kristillisyydestä yhteisen arvomaailman, jolla se kykeni elämään, selviytymään, toimimaan ja levittäytymään Rooman valtakunnassa. Luonnollisesti Rooman yläluokalla syntyi sama tarve. He tarvitsivat myös yhteiset arvot, jolla hallita kansaa ja niinpä kehitys johtikin siihen, että Rooman hallitsijat ”kaappasivat” kristinuskon valtionuskonnoksi ja alkoivat sen avulla itse ohjailla kansaa. Kristittyjä vainottiin useaan otteeseen, koska näin vaikutettiin politiikkaan, sillä kristillisyydestä muodostui pian merkittävä voima ja poliittinen tekijä. Kuitenkin hallitseva luokka Roomassa alkoi omaksua kristinuskon jo paljon ennen, kuin se julistettiin valtionuskonnoksi. Keisari Konstantinus suuri osallistui Nikean Kirkolliskokoukseen v. 325 ja silloin kirkon ja valtion johto toimivat jo yhdessä.

Suurten maailmanuskontojen synty osuu aina ajallisesti yhteen suurten yhteiskunnallisten muutosten kanssa

Historian kulku tapahtuu kylläkin monimutkaisesti mutta aivan yhteiskuntakehityksen omien lainalaisuuksien mukaisesti. Uskonnolliset käsitykset syntyvät tukemaan vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää. Tästä johtuen suurten maailmanuskontojen synty osuu aina yhteen uusien valtiollisten muodostumien murrosvaiheeseen. On huomattava, että suurten valtiollisten muodostumien (Rooma/Eurooppa, Arabia, Intia, Kiina) syntyminen synnytti vastaavasti uudenlaisen päällysrakenteen, suuret maailmanuskonnot: Hindulaisuus, Budhalaisuus, Kristinusko ja Islam. Nämä maailmanuskonnot kykenevät palvelemaan orjanomistuksellista-, feodolistista- ja kapitalistista luokkayhteiskuntaa. Valtiollisten muutosten ja selkkausten puitteissa nämä maailmanuskonnot ovat säilyttäneet asemansa, joskin yhteiskunnallisten selkkausten yhteydessä on tapahtunut muuntumista. Yksi jo mainittu esimerkki tästä oli, kun kapitalismin nousu Euroopassa johti luterilaisuuden eroamiseen katolilaisuudesta. Vastaavasti nyt, kun EU on tullut ”yhdistämään” kapitalisteja pyrkivät kristitytkin yhdistymään. Jokunen vuosi sitten päästiin mm. yhteisymmärrykseen siitä ”miten ihminen pääsee taivaaseen”. Valistuneet ihmiset tietävät, että ei ”siellä ylhäällä ole mitään jumalaa”.  Kyllä tämän myös tiede ymmärtää. Mutta pelkästään tieteellisellä perustelulla ihmistä ei voida ”vieroittaa” kirkollisista yhteyksistä ja uskomuksista. Tämä johtuu siitä, että uskonto ei ole pelkästään tieteeseen kuuluva kysymys, vaan ennen kaikkea yhteiskunnallinen kysymys. Se kuuluu luokkayhteiskunnan päällysrakenteeseen ja kapitalistien valtakoneistoon. Siksi uskonnosta luopuminen voi tapahtua vain tieteen ja yhteiskuntakehityksen yhteisvaikutuksen kautta. Uskonnullisesta maailmankatsomuksesta luopuminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun syntyy se luokaton yhteiskuntajärjestelmä, jossa ei ole sitä hallitsevaa yhteiskuntaluokkaa, jonka etujen mukaista on ylläpitää uskonnollista maailmankatsomusta ja instituutiota. Alkukristillisyys itsessään ei olisi ”istunut” maailmanuskonnoksi. Se tapahtui vasta, kun ilmaantui joku (Paavali ja hänen kannattajansa), joka näki mahdollisuudet kehittää sen elementeistä Roomalle sopiva ideologinen arvomaailma.

Evankeliumit t. tarinat Jeesuksesta syntyivät n. vuosina 65-130. Alussahan alkukristityt odottivat ”Jeesuksen nopeaa paluuta”. Kun näin ei tapahtunut ja kristinusko siirtyi koko Rooman alueelle ja alkoi saada nykyiset muotonsa, alettiin Jeesuksesta kirjoittaa evankeliumeja, jotka tekivät hänestä hahmon, joka tukee silloin muotoutunutta kristillistä oppijärjestelmää. (Vili Lehtoranta, Kansan ääni 3/2003: ”Mutta kun vuodet kuluivat ja kristityt huomasivat, ettei maailmanloppua tule, he alkoivat kiinnittää entistä enemmän huomiota Paavalin saarnaamaan Mestariin. Koska Paavalin kirjeistä ei saanut juuri mitään tietoa Jeesuksesta, hänen elämäänsä alettiin pyhimyslegendan tavoin rekonstruoida”.).

Tänään jotkut esittävät, että näitä evankeliumeja oli jopa satoja (tämä lienee totta), mutta myöhemmin niistä kanonisoitiin vain neljä sopivaksi uuteen testamenttiin. Samassa yhteydessä sitten esitetään, että kirkolliskokoukset saattoivat näin pimittää tietoa Jeesuksesta ja hyväksyä uuden testamentin piiriin vai heille mieluisat kirjoitukset. Näissä ajatuksissa ei ole vähääkään totuutta. Kyllä alkukristillisyyteen olivat sisään kirjoitettuina jo kaikki kristinuskon elementit (sovitusoppi, ylösnousemus, ehtoollinen, kaste yms.), jotka tekivät siitä sopivan Rooman valtakunnan tarpeisiin. Muussa tapauksessa se ei olisi kyennyt ottamaan historiassa sitä asemaa, joka sille muodostui.

Dan Brown'in teoriat eivät näe uskonnollisen maailmankatsomuksen luokkaluonnetta

Erilaisten teosofisten antroposofisten ym. piirien keskuudessa on paljon luettu vuonna 2003 ilmestynyttä amerikkalaisen Dan Brown'n kohukirjaa "Da Vinci koodi", joka on löytänyt maailmalla jopa kymmeniä miljoonia lukijoita. Kirjan juoni rakentuu väitteeseen, jonka mukaan Nikean kirkolliskokouksessa v. 325 Itä-Rooman keisarin Konstantinus Suuren toimesta käsiteltiin kysymys Jeesuksen jumaluudesta ja pienellä äänten enemmistöllä päätettiin, että Jeesus on Jumala eikä ihminen, kuten siihen saakka oli yleisesti oletettu. Saman väitteen mukaan Nikean kirkolliskokouksessa uuteen testamenttiin päätettiin ottaa Jeesuksen elämää kuvaamaan nykyiset neljä evankeliumia, jotka parhaiten heijastivat Nikean kirkolliskokouksen enemmistön näkemyksiä Jeesuksen jumaluudesta ja ”pyhän kolmiyhteisyyden” käsitteestä. Todellisuudessa kirjailijan esittämät katolisen kirkon vastaiset näkemykset perustuvat siihen, että hän haluaa löytää (esittää) kokonaan uuden uskonnollisen näkemyksen ja hakee siihen perusteluja oletetuista katolisen kirkon hylkäämistä evankeliumeista. Kirjailija hakee esiin lähinnä aineksia omalle idealleen, "alkuperäiselle" uskonnolle. Hän ei ymmärrä kirkkoa omistavan luokan vallan välikappaleena vaan mieluimmin aivan irrallisena siitä. Kuten edellä todettiin, evankeliumit olivat yritys rekonstruoida Jeesuksen elämä ja niitä kirjoitettiin erilaisten kristittyjen ryhmien tarkoituksia silmälläpitäen useitakin esim. 1970-luvulla löydetty Juudaan evankeliumi. Alkukristillinen oppi soveltui Paavalin ajatuksen mukaisesti täyttämään silloisen maailmankatsomuksellisen tyhjiön (sosiaalisen tilauksen) juuri siksi, että siihen jo alkujaan oli sisään kirjoitettu nykyisen kristillisen opin peruselementit. Nämä samat peruselementit sisältyvät nykyisiin neljään evankeliumiin, jotka olivat alkujaan kristillisen uskonnon perustana. Dan Brown'in ajatukset voi huoletta jättää omaan arvoonsa, koska kristinuskon keskeinen (ja ainoa) yhteiskunnallinen funktio voi toimia ainoastaan näiden evankeliumien kautta. Sellaista funktiota, jota Dan Brown sille haikailee kristinuskolla tuskin voi olla.

Loppupäätelmä

Oliko Jeesus sitten historiallinen henkilö, vaikka suoraa mainintaa hänestä ei historiassa löydykään? Vastaus tähän on selkeä. Kyllä Jeesus todella oli historiallinen henkilö. Mutta tietenkään mitään jumalaa ja jumalan poikaa ei ole olemassa. Kaikkien suurten maailmanuskontojen taustalla löytyy näiden oppien kehittäjä t. kehittäjät. Oikeasti suuret maailmanuskonnot syntyvät siten, että yhteiskuntakehitys synnyttää laadullisen murroksen. Pienet valtiot yhdistyvät suuriksi maailmanvalloiksi, alkuyhteisölliset yhteisöt yhdistetään valtiollisiksi järjestelmiksi. Tällaisessa murroksessa löytyy aina uusi oppi, joka parhaiten tukee uusia vallanpitäjiä. Jeesus kannattajineen muodosti opin juutalaisen yhteiskunnan uudistamiseksi. Paavali oivalsi, että tämä oppi antoi vastauksen silloisen yhteiskunnallisen kehitysprosessin ja sosiaalisen tilauksen tuloksena syntyneeseen Rooman imperiumin ja luokkayhteiskunnan tarpeisiin. Tässä mielessä suurten maailmanuskontojen opit ovat monessa yhteismitallisia ja myös niiden syntyprosessit ovat tämän vuoksi monessa mielessä yhteismitallisia. Paavali ei keksinyt kristillistä ajattelutapaa itse, vaan löysi sen alkukristillisiltä seurakunnilta, jota hän sitten kehitti edelleen. Historiallisten dokumenttien puuttuessa on moniakin epäsuoria keinoja nähdä, että uusitestamentillisten ajatusten taustalla oli yksi vaikuttaja t. vaikuttajaryhmä esim. Jeesus/Johannes kastaja. yms.

Heikki Männikkö

Lähteet mm:

Filosofian historia, Progress 1982

Dan Brown: Da Vinci koodi

Lukion kirkkohistoria

Uusi testamentti: Paavalin kirjeet, evankeliumit ja Apostolien teot

Yleinen historia keskikouluille, Petroskoi Neuvosto Karjala

Engels: Kristinuskon alkuperä (kolme artikkelia)

Wikipedia

Vili Lehtoranta: Historian Jeesus Kansan ääni 3/2003

1)
Porvarillinen yhteiskunta ja kova markkinatalous ovat joutuneet lieventämään yhteiskunnallista ja uskonnollista kuria sitten orjanomistuksellisen- ja feodaaliyhteisöllisen ajan. Mutta edelleenkin ihmisten arki-elämä kietoutuu kirkollisiin tapoihin ja tottumuksiin kuten joulu, pääsiäinen, häät, hautajaiset, rippi, kaste, ristiäiset jne.

 


Kuvateksti: Aleksanteri Syväriläisen luostari esimerkki uskonnon merkityksestä luokkayhteiskunnalle

Tämän artikkelin osalta moni asia voi avautua enemmän, jos mietimme vaikkapa Aleksanteri Syväriläisen (AS) luostaria (kuva), joka sijaitsee Karjalassa Leningradin alueella Lotinanpellon kaupungin lähellä. AS syntyi Novgodorin alueella Äänisen viidenneksessä v. 1448. Hänet vihittiin munkiksi Valamossa v. 1474. Sieltä hän siirtyi luostarin alueelle, jonka hänen kerrotaan perustaneen v. 1506. AS:sta kerrotaan tarinoita miten hän "erilaisten jumalallisten johdatusten ja näkyjen avulla" perusti Pyhän Kolminaisuuden luostarin ja sen yhteyteen kuuluvat kirkot. Luostari palautettiin munkkiveljeskunnalle v. 1977 ja sinne siirrettiin AS:n maalliset jäännökset, joita uskovaiset tänään käyvät kumartamassa. Näin luostarista kerrotaan tänään turisteille ja uskovaisille (jotka uskovat tähän tarinaan), mutta totuus on toisenlainen. Keskiajalla ja tänäänkin kirkot rakennettiin tukemaan maallisten feodaalien ja kapitalistien valtaa. Kirkkojen ja luostarien rakentamiseen tarvittavat varat ja työ revittiin paikallisten asukkaiden selkänahasta. Kun maallinen valta pystytettiin, sen valvojaksi ja toimeenpanijaksi asetettiin kirkkolaitos (luostari). Tästä asiasta voimme varmistua, tutkimalla vaikkapa Suomen ja Skandinavian historiaa. Kun maallista valtaa rakennetaan tai sen rakenteessa tapahtuu muutoksia, heijastuu se reaaliaikaisesti myös kirkkolaitoksessa.

Lotinanpellon lähelle rakennetun "Pyhän Kolminaisuuden luostarin" perustaminen liittyy Venäjän historiaan. Moskovan suuriruhtinaat pyrkivät jo 1300- luvulta saakka yhdistämään koko Venäjän ruhtinaskunnat ja alueet alaisuuteensa. Silloin Venäjän johtajuudesta kamppailivat ennen kaikkea Moskovan feodaalit (ruhtinaat) ja Novgorodin feodaalit. Moskovan suuriruhtinas Iivana 3. Suuri (hallitsi 1462-1505) liitti Novgodorin Moskovaan 1478, jolloin nykyinen Venäjän valtio alkoi muodostua. Hänen työtään jatkoi hänen poikansa Vasili 3. Ivanovits, joka hallitsi v. 1505-1533. Novgodorin hallintoa olivat tukeneet sen oma kirkko- ja luostarilaitos (mm. Valamon luostari). Kun maallinen valta muuttui ja valta siirtyi Moskovalle, tuli varmistaa myöskin kirkon lojaalisuus uudelle vallalle ja siksi oli välttämätöntä rakentaa uusi Moskovalle
varmasti lojaali luostari. Luonnollisesti tätä välttämättömyyttä tuki myös se, että asutus laajeni yhä pohjoisemmaksi maallisen vallan tuli seurata mukana. Tarinat, joilla kansa saatiin kumartamaan luostaria ja sen voimalla tsaaria, olivatkin sitten aivan eri asia.

Tänään Karjalassa monien asutusten julkiset tilat rapistuvat, mutta kirkkoja ja luostareita elvytetään. Pohjimmiltaan nykyisen Venäjän talous- ja yhteiskuntapolitiikka on kuitenkin lähellä uusliberalistista kapitalismia. Samasta syystä kuin Moskovan ruhtinaat keski-ajalla, tukee- ja tarvitsee  nykyinen Venäjän hallinto kirkkoa (ja tarinaa Aleksanteri Syväriläisestä) ja niiden korjaamiseen ja elvyttämiseen myönnetään varoja.

 

Kuvateksti: Kampin kappeli

Helsingin Narinkkatorilla avattiin 31.5.2012 Kampin kappeli.  Perin outoa on, että kappeli on Helsingin kaupungin ja evankelisluterilaisen seurakunnan yhteisprojekti eli hiljentymiskappeli.  Kaupungin sosiaalivirastosta Kampin kappelissa työskentelee kaksi sosiaalityöntekijää, kaksi sosiaaliohjaajaa ja kaksi vahtimestaria. Helsinki tukee seurakuntaa halvalla vuokralla, sillä Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi asemakaavamuutoksen äänin 69-9, tyhjiä 4, ja vuokrausperusteet eli 5169 euron vuosivuokra ja vuokrasopimus 50 vuodeksi hyväksyttiin äänin 72-6, tyhjiä 6. Yhteinen kirkkoneuvosto oli pyytänyt, että tontti saataisiin kappelikäyttöön
vastikkeetta eli vuokratta! Helsinkiläisistä 40 prosenttia ei kuulu ev.lut. seurakuntaan, mutta heidän verorahojaan käytetään myös kappeliin.  Seurakunnalla on runsaasti kirkkoja
hiljentymispaikkoina.  Olisi ollut parempi rakentaa neutraali hiljentymistila kuten lentokentillä ja sairaaloissa, mutta Kamppi olisi tarvinnut kuitenkin kipeästi nuorisotilaa. Yhteiskunnan
päättäjien suosiollisella tuella kirkkolaitos tunkee itsensä joka paikkaan. Eikö tämä ole selkeä osoitus kirkon kapitalistista yhteiskuntajärjestystä tukevasta roolista. Milloin kirkko erotetaan valtiosta, kunnista ja kouluista? (Kuvatekstissä käytetty pohjana Hannu Kauton artikkelia "Kampin kappeli", Kansan ääni 4/12)



 



 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän indy kuva
Torsten Sandberg

if you can't win them join them

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Erittäin selkeää historiallisen materialismin mukasita analyysiä. Löytyisikö islamin synnystä mitään vastaavaa?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Kukahan kirjoittaisi materialismin lähtökohdista ja sen merkityksestä ahneuden leviämiselle?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Historiallinen materialismi tarkoittaa Marxin oppia siitä, että tuotantosuhteet ja talous ylipäätään ohjaavat historiaa.
Vastakohta on käsitys siitä, että aatteet tai uskonnot ohjaavat historiaa.
En tunne ketään vakavasti otettavaa tieteentekijää, joka edelleen uskoisi viimeksi mainittuun. Kuten Marx itsekin oivalsi, historiallinen materialismi on yheiskunta- ja taloustieteille nykyään sama asia, kuin darwinismi biologialle, itsestään selvä asia.
Historiallinen materialismi ei sinällään ole mikään poliittinen suuntaus.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Pekka Roponen yrittää päästä marxilaisella saivartelulla eroon materialismin tuomista ongelimista etiikan alueella.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #7

Ei historiallisella materialismilla ole mitään tekemistä etiikan kanssa. Tiede selvittää sitä, miten asiat ovat, ei sitä, miten niiden pitäisi olla.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #8

Eli materialismi sulkee etiikan pois? Nyt olemme samaa mieltä!

Tätä päätelmää ovat hyödyntäneet: Lenin, Stalin, Trotski ja monet muut!

Pekka Iiskonmaki

''historiankirjoitus ei vieläkään tunne ainoatakaan historiallisesti dokumentoitua mainintaa Jeesuksesta''

Kyse on maailman historian parhaasta pisneksestä. Torsti Äärelä saa myös kopsakan kirkkoherran palkkansa jeesukselta.

Ei hyvää pisnestä kannata tuhota joidenkin muotoseikkojen vuoksi.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Taitaa Pekka Iiskonmäki kannattaa materialismia?

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen
Pekka Iiskonmaki

#5

Money is not smell. Tarkoitus pyhittää keinonsa.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Uskonpuhdistaja Luther suositteli kirkoin aarteista luopumista, ja siten myös tapahtui. Kun maallinen valta sai kirkon aarteita käsiinsä, se rupesi kannattamaan luterilaisuutta.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

"Paavalin ajatuksen ja tavoitteen siitä, että kristillisyys irtaantuu juutalaiseen kansaan sidoksissa olevasta ”ideologiasta” koko Rooman (ja maailman ) ideologiaksi. Tällä päätöksellä oli selvä poliittinen tavoite, jolla pyrittiin vaikuttamaan koko Rooman imperiumiin."

Paavali sai kutsun pakanoiden apostoliksi. Alkuseurakunnat kokivat kymmenen hallitsijan vainot, ennenkuin kristinuskosta tuli valtion uskonto. Hallitsijat kokivat Kristuksesta julistamisen vihollisekseen, koska se julisti taivaallista sanomaa.

Seppo Paasikallio

Tutustuminen tunnettuun ja tunnustettuun historiankirjaan avaa näkymiä Flavius Josephuksen käsitykseen ja kirjoituksiin Jeesuksesta.

The Complete Works of Josephus

googlaamalla loytää lisää linkkejä, ei Jeesus ollut niin totaalisesti unohdettu kuin tässä kuvitellaan.

http://www.josephus.org/testimonium.htm

http://en.wikipedia.org/wiki/Josephus_on_Jesus

http://www.tektonics.org/jesusexist/josephus.html

http://www.bede.org.uk/Josephus.htm

Käyttäjän heikkimannikko111 kuva
Heikki Männikkö

Roponen kysyi, että löytyisikö Islamista mitään vastaavanlaista? Kyllä löytyy. Islam syntyi n. 600-luvulla siinä vaiheessa, kun tuli välttämättömäksi yhdistää hajallaan olevat arabiheimot yhdeksi valtioksi. Tämä tapahtui siinä vaiheessa, kun Itä-Rooma (Bysantti) alkoi heikentyä ja menetti kauppatiensä Kiinaan. Silloin voimakkaimmat arabiheimot näkivät arabiheimojen mahdollisuudet nousta nopeasti valtiolliselle asteelle mailmanvallaks. Tätä edesauttoi se, että luonnollinen uusi kauppatie Kiinaan sen jälkeen kun se oli suoraan Bysantista Kiinaan suljettu saattoi kulkea Arabian niemimaan kautta rannikolle ja sieltä itään ja Kiinaan. Tämä historiallinen vaihe tapahtui nopeutetussa tahdissa siten, että arabiheimojen yhdistyminen johti uuden arabilaisen kalifikunnan suoran feodalismiin. Tapahtui vähän samalla tavalla kuin Euroopassa, jossa varhaista sukujärjesteeet germaanit yhdistyivät nopeutetussa tahdissa Roomaa vastaan ja siirtyivät myös suoraan feodalismiin. Mutta arabiheimojen nopea yhdistäminen ei olisi voinut tapahtua, ellei heille olisi kyetty esittämään yhteistä arvoperustaa uuden suurvallan lainsäädännön perustaksi. Se löytyi Islamista. On vaikea sanoa synnytettiinkö Muhamed sopivasti tähän tilanteeseen. Uskon kuitenkin sen tapahtuneen niin, että joka hetki on pyrkimässä esiin uusia ajattelutapoja, jotka homioivat uuden historiallisen tilanteen. Muhamed oli historiallisesti oikeaan aikaan. Ja on nähtävä miten lähellä kristinuskoa hänen ajattelutapansa on. Muhamed lienee saanut vaikutteita kristinuskosta mutta myös arabi-beduiiniheimojen uskonnoista, jotka ovat kaikki läheistä sulkua vanhatestamentilliselle kristillisyydelle. Joka tapauksessa Muhamedin oppi oli oikeaan aikaan oikeasa historiallisessa tilanteessa. Ja luonnollisesti se muotoutui hyvin nopeasti vastaamaan sitä tarvetta, jonka arabivaltion muodostaminen synnytti. Aina kun uudet alueet liitettiin uuteen islamilaiseen kalifikuntaan oli väestön myös omaksuttava uusi usko ja uusi siihen liittyvä arvomaailma, joka vastasi syntyneen maallisen vallan tarpeita.

Pitkänen puhuu etiikasta. Yksinkertaisesti sanottuna tämä kristillinen ohje ja arvomaailma t. etiikka tarkoittaa kymmentä käskyä, joiden noudattamiseen maallisen- ja hengellisen pelotteen avulla oli pakko asettua ja omaksua tällainen arvopohja. Luonnollisesti tämä näin omaksuttu eettinen pohja, joka uskonnollisen maailmankuvan pohjalta muodostuu on paljon laajempi, kuin tämä 10 käskyä. Tämän kaiken oli tapahduttava antiikin orja- feodaali- ja luokkavaltoissa uskonnollisen pakotteen ja pelotteen kautta, koska tietopohjaa toisenlaiselle omaksumiselle ei ollut. Mutta kyllä meillä on jo paljon yhteiskunnallista kokemusta siitä, että ihmisen ja ihmisten eettinen kanssakäyminen ja oikein käyttäytyminen toimii ilman uskonnollista maailmankatsomustakin ja aivan varmasti paremmin. Maailmassa, jossa kaikki perustuu yksityisomistukseen tarvitaan juuri kaikkialta, maallisen ja hengellisen pelotteen kautta kohdistuva pelote pitämään ihmiset kurissa. Lisäksi on huomattava, että kuten jo alussa tuli sanottua, kapitalistinen kulttuuri kykenee toimimaan ilman kristinuskoakin. Kuten huomaamme tapahtuvan muualla maailmassa,

Pauli Pitkänen huomasi mielestäni asian aivan oikein. Uskonpuhdistus samalla kun se teki tilaa tieteelliselle ajattelulle, jota nouseva porvaristo tarvitsi, niin samalla se ryösti katolisen kirkon suuret rikkaudet teollistumisen ja porvarillisen yhteiskunnan tarpeisiin. Marx sanoo tätä vaihetta alkuperäiseksi kasaantumiseksi.

Käyttäjän heikkimannikko111 kuva
Heikki Männikkö

Rakkaat ystävät. Minä en esitä, etteikö Jeesus olisi ollut historiallinen henkilö. Päinvastoin väitän, että monet "epäsuorat" todisteet puhuvat hänen historiallisuudestaan. Ja miten muutoin voisi ollakaan, koska eihän Paavali tms. Keksinyt kristillisiä perusoppeja. Mutta minulle tarjoillaan useita dokumentteja, joiden väitetään olevan todiste Jeesuksen historiallisuudesta. Kaikki ne ovat kuitenkin vain epäsuoria todisteita, jälkipolvien kertomaa. Olisi todella mielenkiintoista löytää yksi selkeä aikalaisen dokumentti siitä, että Jeesus eli ja oli jonain tiettynä aikana.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Kirjailija Dan Brownin ajatukset eivät ole humpuukia. Jari Tervo sanoi, että kun kirjan alussa lukee "Romaani" se tarkoittaa, että kirjailija on tehnyt sepitteen eikä dokumenttia. Romaania ei pidä lukea järjellä vaan tunteella.

Brownin ajatukset ovat hänen mielikuvituksensa tuotetta eikä mitään totuutta kuvaavaa.

Käyttäjän heikkimannikko111 kuva
Heikki Männikkö

Se pitää täysin paikkansa. Kirjailija Dan Brownin ajatukset ovat täysin hänen sepityksensä tuotteita ja fiktiota. Mutta kuitenkin on olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka näin eivät ajattele, vaan ammentavat siitä itselleen erilaisia näkemyksiä ja vaikutteita. Tunnen tällaisia ihmisiä. Ja jos oikein tarkkaan luette tätä kirjaa, niin kyllä kirjailija romaaninsa raameissa haluaa sanoa jotain.. Esimerkiksi hänen ajatus siitä, että kirkolliskokoukset olisivat "sormeilleet" tarkoituksellisesti uuteen testamenttiin valittuja evankeliumeja osoittaa kirjailijan haluavan välittää lukijoilleen tällaisen viestin. Ja kun tästä johdetaan ajatus "alkuperäisestä uskonnosta", niin kyllä tämä paljastaa, että kirjailija haluaa virittää joitain omia ajatuksia, jotka saavat osassa väkeä kasvupohjaa.

Toimituksen poiminnat